Hakkuiden rajoitus pienentäisi hiilinielua
Ilmastopolitiikan ja metsien kestävän käytön kannalta puuston kasvusta huolehtiminen on Luonnonvarakeskuksen professorin Hannu Ilvesniemen mukaan kaikkein tärkeintä.
”Suomessa metsät toimivat hiilinieluna. Se johtuu siitä, että metsien kasvuun on sijoitettu paljon”, Ilvesniemi sanoi Bioenergia ry:n tilaisuudessa maanantaina Helsingissä.
Puuston hyvän kasvun ansiosta metsissä on aikaisempaa suurempi hiilinielu, vaikka metsiä on hakattu aktiivisesti.
”Hyvään kasvuun on vaikuttanut menneisyyden metsäpolitiikka ja taloudelliset houkuttimet puuntuotannon lisäämiseen.”
Kannusteet hyvään metsänhoitoon tulee Ilvesniemen mielestä säilyttää, jotta hyvä kehitys jatkuu.
”Mitä suurempi on puun kestävä vuo metsistä tuotteiksi ja energiaksi, sitä enemmän voimme pitkällä aikavälillä korvata fossiilisia polttoaineita tai materiaaleja, joiden valmistuksesta aiheutuu fossiilisen hiilen päästöjä”, Ilvesniemi sanoi.
Metsien viime vuosikymmenten kasvua ja samanaikaista hyödyntämistä hän kuvasi ihmeeksi, jota voisi kaupata muihin maihin.
”Voisimme jalkauttaa myös muualle suomalaisen ihmeen: Mitä enemmän syöt, sitä enemmän tienaat.”
Metsien käyttöä rajoittamalla ei Ilvesniemen mielestä kasvatettaisi hiilinielua. Rajoitusvaatimuksia perustellaan lyhyen ajan hiilitaseen muutoksella, kun metsä hakataan ja puuta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia ilmakehään.
”Hyvää tarkoittavilla säädöksillä metsät säilöttäisiin hiilivarastoiksi. Lopputulemana olisi kuitenkin metsien rappeutuminen ja hiilinielun pieneneminen”, Ilvesniemi totesi.
Jos metsänomistajille ryhdytään maksamaan puun varastoimisesta metsiin, vähenee halu huolehtia metsien tuotosta ja sitä kautta koko maan hiilinielusta.
Ilvesniemen esitykseen kommenttipuheenvuoron esittänyt Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jari Liski oli samaa mieltä, että Suomen metsien hakkuumahdollisuuksien lisääminen puuvarastoa kasvattamalla on suurentanut puuston ja maaperän hiilivarastoja ja hiilinieluja.
”Mutta hakkuut ja puunkorjuu pienentävät hiilivarastoja ja hiilinieluja”, Liski korosti.
Hän arvioi, että metsien hiilitase saatetaan huomioida nykyistä kokonaisvaltaisemmin tulevaisuuden ilmastopolitiikassa ja metsäenergian päästölaskennassa.
”Tarve kehittää oikeasti vähäpäästöisiä ja ilmastoystävällisiä metsäenergian tuotantotapoja kasvanee”, Liski sanoi.
”Jos biotalous halutaan ottaa Suomessa vakavasti, pitää palata 1960-luvun tehometsätalouteen”, sanoi professori Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Tehometsätalouteen paluu ei tarkoittaisi Asikaisen mukaan luopumista metsien monimuotoisuudesta.
Kaikkea 1960-luvulla tehtyä hän ei toistaisi. Lapin metsien syväaurauksissa tai kaikissa soiden ojituksissa ei onnistuttu viisi vuosikymmentä sitten.
”Äärimmäisyyksiin ei ole syytä mennä ja monimuotoisuus pitää ottaa huomioon, mutta samalla metsiä pitäisi ajatella enemmän myös taloudellisena investointikohteena”, Asikainen sanoi.
Asikainen totesi, että hyvin hoidetuissa metsissä monimuotoisuus voi säilyä paremmin kuin hoitamattomissa.
Suomen metsissä puuta on nyt 2 400 miljoonaa kuutiometriä, mikä on 600 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin 30 vuotta sitten. Tärkein tekijä puustopääoman kasvuun on soiden ojitus 1960–70-luvuilla.
Juha Kaihlanen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
