Yrittäjän ammatti täynnä sudenkuoppia
Kerron mitä tapahtuu, kun yrittäjän terveys pettää ja joutuu luopumaan elämäntyöstä, ja tulee tarve käyttää yhteiskunnan rakentamia turvaverkkoja, joita lupauksista huolimatta ei ole tarkoitettu tasavertaisesti kaikille.
Perustimme yrityksen 1997, alussa toiminta keskittyi kahteen toimialaan. Vaimoni hoiti toimistotyöt ja itse keskityin suorittavaan työhön. Yritys toimi kommandiittiyhtiönä, josta molemmat omistimme saman verran, 50/50.
Toiminta jatkui samalla kaavalla vuoteen 2008 saakka, jolloin työ muuttui pelkästään maastossa tehtäväksi, toimistotyön osuus pieneni. Olin sairauslomilla muun muassa kolmen välilevypullistuman vuoksi, jalkaan jäi hermovaurio joka ei parane, minulle tehtiin myös pallolaajennus ja sairastan sydän- ja verisuonitautia.
Viime vuosina yritystoiminta on ollut vaatimatonta, siitä osoituksena negatiiviset tilinpäätökset sekä roimasti tipahtaneet tulot.
Vuoden 2013 lopulla vaimoni jäi pois yrityksen toiminnasta, koska työt ovat keskittyneet täysin metsässä tapahtuvaan vaativiin työtehtäviin, johon hänestä ei ole ammatillisen koulutuksen puuttuessa.
Huhtikuussa teimme muutosilmoituksen PRH:lle ja yritys jäi pelkästään minun omistukseen. Vaimoni ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi, mutta te-keskus hylkäsi hakemuksen, perusteena ”Hakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuun, koska hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä”.
Päätöksestä ei ollut valitusoikeutta. Kukaan te-keskuksessa ei pystynyt perustelemaan millä tavalla vaimoni työllistyy yrityksen palveluksessa?
Sen sijaan te-keskuksen asiantuntija antoi seuraavanlaisen ohjeen: Teidän pitää lopettaa nykyinen yritysmuoto, koska vain sitä kautta vaimonne voi päästä irti yrityksestä, tämän jälkeen voitte perustaa oman toiminimen ja jatkaa yrittäjänä.
Siis pitää lopettaa yritys ja sen jälkeen perustaa uusi, missä olen yksin omistajana. Tämän lisäksi seuraa kahden vuoden karenssi, koska lainlaatijan mielestä vaimoni työllistyy yrityksessä ”jollain tavalla”.
Onko yrittäjän ammatti todellakin täynnä sudenkuoppia, jotka paljastuvat kun joutuu pakosta tekemään muutoksia? Kuka uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi, kun kaikki perheenjäsenet ovat aina jollakin tavalla sidoksissa yrityksen toimintaan?
Olen työkyvytön ja tällä hetkellä sairauslomalla tammikuun loppuun saakka. Sosiaaliturvani oli kohtalainen niin kauan kuin yrityksellä oli tuloja, tällä hetkellä kohtuullisen YEL-vakuutuksen pitäminen on mahdotonta tulojen pienuuden vuoksi, joka taas vaikuttaa päivärahan suuruuteen, eli kaikki riippuu kaikesta.
Olen ollut yhteydessä Suomen Yrittäjiin, sieltä sain jonkin verran neuvontaa, ja te-keskuksen ja Kelan ”asiantuntijoihin”, joista kukaan ei ole pystynyt antamaan vastausta.
Yrittäjyys on hieno asia, ja kaikki toimii niin kauan kuin terveys kestää. Työurani on kestänyt noin 43 vuotta, mitalia en siitä kaipaa. Lähetin tämän viestin alueen kansanedustajille, joita uskoin asian kiinnostavan, puolet luki viestini. Yksi vastasi.
En tarvitse päänsilitystä enkä hymistelyä, en tarvitse mitään kansakouluopettajamaista neuvontaa. Haluan vain, että vääryys ei saa valtaa, vaan oikeus toteutuu.
Halusin kertoa tämän sen vuoksi, ettei kukaan joutuisi samaan ansaan kuin minä. Suomen yrittäjien lakimies kirjoitti näin: ”Varsinaisen yrittäjän kohdalla täysimääräisen työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on lähtökohtaisesti koko yritystoiminnan lopettaminen.”
Vaimoni ei ole enää yrittäjä, mutta tätä lainkohtaa tulkitaan samalla tavalla myös häneen. Tämä kertonee kaiken millaista on olla yrittäjänä Suomessa.
Väsynyt yrittäjä
Poikkeuksellisesti julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
