LUKENUT MIES Vihan veljet
Urho Kekkonen ja Veikko Vennamo loistavat legendoina. He olivat maalaisliittolaisia poliitikkoja, toimivat pääosin samoilla vuosikymmenillä, mutta yhteismitallisia he toki eivät olleet.
Tohtori Seppo Keräsen kirja selvittää ainakin sen, että kuuluisassa vihasuhteessa eläneet vastapelurit olivat aika vähän tekemisissä toistensa kanssa.
Vennamo oli Kekkoselle lähinnä mieliharmi, joka antoi silloin tällöin oivan tekosyyn vetää kunnon kännin. Vennamo sai omalle politiikalleen starttirahaa vastustamalla Kekkosta presidentinvaaleissa.
Kekkos-kirjallisuuden huolellisesti läpi kahlanneelle UKK:sta ei ilmene paljon uutta. Aikaisemman ammattinsa ja tieteellisen työnsä ansiosta Keränen painottaa tavanomaista enemmän työmarkkinakuvioita.
Vennamon elämäntyön selvittäminen sen sijaan on vaatinut uutteraa istumista arkistoissa. Esimerkiksi Veikko Vennamon omat muistelmakirjat ovat enemmän mielikuvituksen värikästä leikkiä kuin täsmällistä tilitystä. Kuuluisa Perussuomalaisten tukisäätiö on sentään myöntänyt Keräsen työhön apurahaa.
Vennamosta ei tullut karjalaisten heimopäällikköä eikä maalaisliiton johtajaa. Asutustoimintakin hiljeni tarmokkaan ylijohtajan harmiksi 1950-luvulla. Onneksi maassa oli paljon poliittisesti koditonta joukkoa, joka vain odotti kokoajaansa puolueeksi, edes hetkeksi.
Ilmeisesti Veikko Vennamo yksinkertaisesti ei osannut toimia muuten kuin diktaattorina. Niin monta yritelmää hänen altaan hajosi, kun lähipiiri kyllästyi komenteluun ja haukkumiseen. Puoluesihteerit Eino Poutiainen ja Urpo Leppänen kestivät loppuun asti, mutta hekin kuolivat kovin nuorina.
Pekka Alarotu
Seppo Keränen: Vallan
leppymättömät. Urho Kekkosen ja Veikko Vennamon taistelujen
vuodet. 479 sivua. Auditorium.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
