Kaikki sai alkunsa kotisohvalta.
Pieni hahtuva törrötti uuden sohvamme tyynystä. Kavahdin, sillä en tiennyt mööpelin sisältävän untuvaa.
Mistä se oli sohvaan päätynyt?
Turkisten eettisyydestä on käyty paljon keskustelua, mutta untuvasta puhutaan vähemmän. Se johtuu kenties siitä, ettei untuvaa näe. Aloitan selvityksen sohvan valmistajalta, Furninovalta.
Huomaan, etten edes tarkalleen tiedä, mitä untuva on. Untuva on se hahtuvainen höyhenkerros, joka linnulla on lähimpänä ihoa. Sitä saadaan vain vesilinnuilta.
Untuva hengittää, eristää hyvin painoonsa nähden ja kestää lämpimänä jopa vuosikymmeniä. Ei siis ihme, että sitä suositaan niin takeissa kuin tyynyissäkin.
Untuvaa voidaan hankkia kahdella tavalla: Ne voidaan kyniä kuolleilta linnuilta teurastuksen yhteydessä. Toinen tapa on untuvan nyppiminen elävältä linnulta.
Untuvaa voi päätyä huonekalujen täytteeksi myös pakkosyötettyjen lintujen nahasta.
Euroopassa kuohui 2009, kun ruotsalainen TV-kanava näytti Kalla Fakta -nimisen dokumentin. Se esitti todisteita elävien lintujen höyhentämisestä Unkarissa, Puolassa ja Kiinassa.
Elävät linnut voidaan nyppiä kivuliaasti useita kertoja, sillä höyhenet kasvavat takaisin. Yksi kuvatuista laitoksista toimitti untuvaa huonekalujätti Ikealle. Dokumentin seurauksena Ikea luopui untuvaa sisältävistä Mysa-merkkisistä vuodevaatteista ja vaihtoi tavarantoimittajaa.
Untuvasta tehdyt vaatteet ovat paitsi trendikkäitä myös hintavia. Se lisää houkutusta keinotteluun.
Taloussanomat uutisoi marraskuussa, kuinka verkkokaupasta tilatut väärennökset voivat sisältää lähes mitä vain.
Eräälle asiakkaalle oli päätynyt takki, joka sisälsi teurasjätettä.
”Siellä voi olla esimerkiksi täytteenä kokonainen silputtu ankka”, kommentoi lehdelle tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen.
Myös elävistä linnuista revityn untuvan riski on suurempi.
Pakkanen kehottaa suhtautumaan erikoistarjouksiin netissä varauksella.
Yksi tapa varmistaa untuvan alkuperä on ostaa vain sertifioituja untuvatuotteita. Otan yhteyttä tekstiiliteollisuuden vastuullisuutta tutkivaan Textile Exchange -järjestöön. Sen alla toimii Responsible Down Standard (RDS) -niminen sertifikaatti.
RDS:n tarkoitus oli varmistaa, ettei untuva ole peräisin elävältä kynityltä tai pakkosyötetyltä linnulta. Sertifikaatissa on myös lintujen hyvinvointiin liittyviä kohtia: emoilla on esimerkiksi oltava pesämateriaalia ja linnuilla tilaa venytellä siipiään.
”Itsenäinen toimija mahdollistaa kuluttajalle suuremman läpinäkyvyyden”, kertoo Textile Exchangen osastopäällikkö Ashley Gill.
Noin viidennes järjestön tarkastamista tiloista ja tuotantolaitoksista ei ole saanut sertifikaattia, koska ne eivät täytä ehtoja. Todisteiden löytäminen elävältä nyppimisestä on kuitenkin melko harvinaista, Gill jatkaa. Syyt hylkäämisen ovat yleensä muualla.
RDS-sertifioitujen toimijoiden määrä on moninkertaistunut kolmessa vuodessa 108:sta liki 700:aan.
RDS ei ole ainut sertifiointitapa. Saksalainen Downpass 2017 -sertifikaatti löytyi viime vuonna jo 4 500 toimijalta.
”Aina kun tuotantoketjussa on mukana eläimiä, on riski, ettei niiden oikeuksia kunnioiteta. On rohkaisevaa, että sertifioitujen materiaalien kysyntä kasvaa”, Gill sanoo.
Untuvaa tuotetaan eniten siellä, missä syödään paljon hanhea ja ankkaa.
Kiina tuottaa jopa 70–90 prosenttia maailman untuvasta, arvioi Textile Exchange. Valtaosa siitä on peräisin ankasta.
Lasten ulkoiluvaatteisiin keskittynyt Reima hankkii untuvan vaatteisiinsa kahdelta kiinalaiselta alihankkijalta.
Molemmilla alihankkijoilla on RDS-sertifikointi. ”Untuvat ovat lihanjalostuksen sivutuotteita. Ei elävältä poimittuja, eikä pakkosyötetyiltä linnuilta”, kertoo Reiman viestintäpäällikkö Riikkamaria Paakkunainen.
Sertifioituun untuvaan Reima siirtyi noin vuosi sitten.
”Teimme valvontaa tuotantolaitoksilla itse, mutta katsottiin parhaaksi ottaa kolmannen osapuolen vahvistama sertifikaatti.”
Untuvan suosion kasvu on koettu myös Reimalla.
”Olemme laajentaneet toimintaa Venäjällä ja varsinkin Kiinassa, missä untuvan voimaan uskotaan vahvasti. Untuvatuotteet tuntuvat muuallakin maailmassa nyt olevan trendikkäitä”, Paakkunainen kertoo.
Virallisesti elävältä nyppiminen on EU-alueella kielletty. Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa elävän linnun nyppiminen kuitenkin sallitaan sulkasadon yhteydessä.
Sulkia voi kerätä eläviltä linnuilta myös vahingoittamatta niitä, totesi Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA vuonna 2010. Keräys voidaan tehdä harjaamalla lintuja.
Eri toimijoilla on varsin eri käsitykset elävältä nyppimisen yleisyydestä: eläinsuojelujärjestö Animalian mukaan valtaosa untuvasta hankitaan eläviltä linnuilta.
Eettisyyttä valvovan Textile Exchangen mukaan elävältä nypittyjen lintujen osuus on vähemmistössä.
Joutsen Finland Oy:n toimitusjohtaja Matias Kotkasaaren mukaan elävältä nyppiminen ei yleensä kannata, sillä untuvan osuus linnun arvosta on pieni.
Yritys käyttää vain teurastuksen yhteydessä kerättävää untuvaa. ”Elävältä kynityn linnun untuvaa ei ole tarjottu moneen vuoteen.”
Entäs se sohva? Furninovalta kerrotaan, että sohvamme untuvat ovat peräisin Puolasta. Liitteenä on paperi jossa kerrotaan, ettei untuvaa ole nypitty eläviltä linnuilta.
Paperissa ei kuitenkaan ole mainintaa sertifikaateista. Myöskään pakkosyöttöön dokumentti ei ota kantaa.
Istun jatkossakin kysymysten päällä.
