VIERASKOLUMNI Suuruuden ideologia
Hallitusohjelma on sekava kimara kirjauksia, jotka kuusi puoluetta halusivat Säätytalon yössä mukaan. Jokainen sai jotakin.
Kirjauksia on toteutettu erillisesti ja toisiinsa kytkeytymättömästi. Lopputuloksena on sekava vyyhti käytännön toimia, joiden muodostama mielivaltainen kokonaisuus on saanut suomalaisen yhteiskunnan sumeaksi.
Hallitusohjelman kimaraista luonnetta on selitetty yhteisen ideologian puuttumisella: mukana on puolueita oikealta vasemmalle. Tämän vuoksi on keskityttävä tärkeiksi arvioitujen käytännön hankkeiden toteuttamiseen. Niiden toimeenpanossa ministerit voivat toimia itsenäisesti.
Erillistoimien vaikutusten arviointia yhteiskunnan kokonaisuuden, eri alueiden ja eri kansalaisryhmien kannalta ei ole katsottu tarpeelliseksi.
Nykyhallituksen ohjelma ja sen toteuttaminen ovat osoittaneet, että jatkossa hallituspolitiikassa ei voida jatkaa tällä tavoin. Hallitusohjelman on perustuttava kokonaisnäkemykseen.
Tarvitaan kokonaisuus, jota hallituksen yksittäisillä päätöksillä viedään eteenpäin. Tarvitaan monipuolista, tutkittuun tietoon perustuvaa valmistelua. Tarvitaan vuoropuhelua hallituksen, opposition ja kansalaisten välillä.
Tarvitaan aiottujen toimien ennakkoarviointia. Aluevaikutusten arviointi on erityisen tähdellistä. Esimerkiksi poliisihallinnon uudistuksen valmistelussa monipuolinen aluevaikutusten arviointi ei olisi tukenut nyt toteutettua keskittämiseen ja suuruuden logiikkaan perustuvaa hallintomallia.
Vaikka hallituksen ideologia perinteisellä vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella on häivytetty, yhteinen näkökulma yhteiskunnan alueelliseen organisoitumiseen on kuitenkin tunnistettavissa. Tavoitteena suurten keskusten kaupunki-Suomi, jossa maaseudun toiminnallinen rooli hiivutetaan virkistysalueeksi. Tällaista ei luonnollisestikaan voi kirjata hallitusohjelmaan.
Selkeimmin hallituksen suuruuden ideologia ilmenee hallintouudistuksissa. Tavoitteena on yksikkökokojen kasvattaminen ja alueellisesti keskittynyt Suomi. Tämä näkyy erityisesti työ- ja elinkeinohallinnossa, poliisihallinnossa, pelastushallinnossa sekä kunta- ja soteuudistuksessa.
Hallituksen halu eheyttää yhdyskuntarakennetta tarkoittaa uudisrakentamisen estämistä suuressa osassa maaseutua.
Tuoreimpana esimerkkinä keskittävästä politiikasta on kuntien valtionosuusuudistus, joka toteutuessaan suosisi suurimpia kaupunkiseutuja, mutta maaseutu menettäisi laajasti.
Hallitus tuntuu olettavan, että keskittäminen, maaseudun palvelujen supistaminen ja paikallisyhteisöjen orpoonnuttaminen ovat välttämättömyyksiä, joille ei ole vaihtoehtoja. Tällainen olettamus kielii taustaideologiasta.
Aina on vaihtoehtoja, varsinkin, kun yhdessäkään tutkimuksessa ei ole kyetty osoittamaan, että hallituksen keskittämisen ja suuruuden logiikan ohjelma olisi kustannustehokkain vaihtoehto ja hajautettuja ratkaisuja paremmin kansalaisten hyvää elämää edistävä.
Hallitus olisi voinut reilusti kirjata suuruuden ideologiansa hallitusohjelmaan. Olisi syntynyt fantastisia väittelyitä suomalaisen yhteiskunnan alueellisen organisoitumisen perustavanlaatuisista kysymyksistä.
Nyt on kiusallista kuunnella vakuutteluja kaikkien kansalaisten palvelujen turvaamisesta postinumerosta riippumatta, kun samaan aikaan tehdään päätöksiä, jotka yhä monipuolisemmin syrjivät kansalaisia asuinpaikan perusteella. Tällainen sanojen ja tekojen ristiriita houkuttaa kysymään:” Onko hallitus irronnut todellisuudesta omalle virtuaalikiertoradalleen?”
Kaikesta huolimatta: riemullista Joulua ja toivon rikastamaa Uutta Vuotta. Työ paikallisyhteisöjen, pienuuden logiikan, hajautettujen ratkaisujen ja paikkaperustaisen politiikan puolesta jatkuu ensi vuonna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
