Tulevaisuuden fosfori louhitaan kaupungeista
OBERURSEL, SAKSA (MT)
Jokaisen sadon mukana pelloilta katoaa fosforia nälkäisten ihmisten suihin ja sieltä edelleen jätevesiin. Pelloille syntyvää vajetta paikataan lannoitteilla, joiden raaka-aine louhitaan kallioperästä eri puolilta maailmaa.
Louhittava fosfaatti on uusiutumaton, ehtyvä luonnonvara. Riittääkö sitä hamaan tulevaisuuteen, vai ajautuvatko maatalous ja koko ihmiskunnan ruokkiminen pian umpikujaan?
”Totuus on, kuten usein, jossain siltä väliltä. Kyllä fosforia vielä löydetään, mutta uudet varannot eivät ole yhtä hyviä kuin entiset”, arvioi Ludwig Hermann.
Itävaltalainen Hermann on tutkinut vuosikaudet keinoja tuottaa lannoitekelpoista fosforia tuhkasta, jota syntyy, kun kaupunkien jätevesipuhdistamoiden lietteitä poltetaan. Lietteen polttaminen on yleistä Keski-Euroopan suurkaupungeissa.
Tuhkan käyttöä on rajoittanut sama ongelma kuin uusia fosforimalmeja: ne sisältävät haitallisia epäpuhtauksia, kuten raskasmetalleja, joita ei saisi päästä peltoon.
Hermannin kehittämässä menetelmässä tuhka puhdistetaan korkean lämpötilan ja siihen lisättävän magnesiumkloridin avulla.
Prosessia on kokeiltu pilottilaitoksessa. Raskasmetallien poistumisen lisäksi olennaista on, että fosfori muuttuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Lannoitteen toimivuus on osoitettu kasvatuskokein.
Toista vuotta sitten Hermann myi yrityksensä Outotecille. Suomalaisyhtiö kehittää ja myy kaivos- ja metallurgisen teollisuuden laitteita. Hermann jatkaa yhä työtään keksintönsä parissa Outotecin leivissä Saksassa Frankfurtin liepeillä.
Tänä vuonna Outotec aikoo rakentaa ensimmäiset teollisen mittakaavan lannoitetehtaat Hollantiin ja Saksaan. Yhtiö hakee tuotteelle myös EU-komissiolta hyväksyntää luomulannoitteeksi.
Hermannin menetelmän ongelmana on, että tuhkan kuumentaminen jopa tuhatasteiseksi vaatii kallista energiaa. Se olisi kuitenkin mahdollista kääntää eduksi.
”Tuhkan kuumuus voidaan hyödyntää integroimalla lannoitteentuotanto jätteenkäsittelyyn. Jälkilämpöä voidaan käyttää biomassan kuivatukseen”, Hermann visioi.
Nykyisillä lannoitehinnoilla fosforilannoitteen tuottaminen olisi jo lietteen polttajille kannattavaa. Parhaimmillaan kansalaisten jätemaksut alenevat, kun lietteestä saadaan arvoaines talteen.
Kokonaan ravinnekierto ei sulkeutuisi, vaikka lietteet hyödynnettäisiin, sillä osa ravinteista huuhtoutuu aina hukkaan. EU:n puhdistamolietteiden fosforilla voitaisiin kattaa neljännes unionin maatalouden tarpeesta, Outotec arvioi.
Osa lietteistä poltetaan sekaisin yhdyskuntajätteen kanssa. Tästä syntyvä tuhka on liian heikkolaatuista lannoitetuotantoon.
Sen sijaan lietettä kannattaisi polttaa biomassan seassa. Menetelmä voisi toimia hyvin esimerkiksi Suomessa, jossa jätevesilietettä syntyy liian vähän oman polttolaitoksen rakentamiseksi.
Uudenlainen fosforilannoite voi olla aluksi vaikeaa myydä. Se kuitenkin muistuttaa ominaisuuksiltaan ennen markkinoilla ollutta, terästeollisuuden kuonasta jauhettua tuomasfosfaattia. Fosfaattipitoisuus on noin 20 prosenttia.
Lannoite ei happamoita maaperää toisin kuin malmina louhittu fosfori.
”Vanhempi polvi muistaa tämän tuotteen”, Hermann toteaa.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
