vierasyliö Poliisi ei pahaa sutta pelkää

Maaseudun Tulevaisuus -lehti otsikoi 14.9. pääkirjoituksensa kysymyksellä ”Pelkääkö poliisi pahaa sutta”.

Kirjoituksessa otettiin kantaa Varsinais-Suomen poliisin

toimintaan susiasioissa ja

kehotettiin poliisia ottamaan itseään niskasta kiinni ja

hoitamaan häirikkösusien

aiheuttama ongelma pikaisesti kuntoon.

Varsinais-Suomen poliisilaitoksen puolesta haluan kertoa poliisilaitoksen susilinjasta

esimerkkien kautta.

Mynämäen Karjalankylässä

tapahtui 3.–4.9. suurpetovahinko, jossa sudet tappoivat yön

aikana kolme asuinrakennuksen

läheisyydessä laiduntanutta

hiehoa. Tapauksen johdosta Varsinais-Suomen poliisilta on vaadittu toimenpiteitä alueella

liikkuvien susien lopettamiseksi.

Eri medioissa on esitetty,

että Varsinais-Suomen poliisi

ei toimi susiasioissa riittävän aktiivisesti ja että poliisilaitoksen linjaukset suurpetoasioissa poikkeavat joidenkin muiden poliisilaitosten linjauksista.

Esimerkkinä on käytetty muun muassa poliisin Tohmajärvellä syyskuussa antamaa

lopettamismääräystä, jossa

julkisuudessa olleiden tietojen mukaan olisi annettu määräys kahden suden lopettamiseksi pelkästään sillä perusteella,

että sudet olivat tappaneet

yhden hiehon.

Asiassa toimivaltainen poliisi

ratkaisee suurpetoja koskevat

tilanteet tapauskohtaisesti.

Ratkaisut perustuvat ensisijaisesti poliisilain säännöksiin. Lisäksi ratkaisussa huomioidaan myös laillisuusvalvontaviranomaisten suurpetoasioita koskevat ratkaisut sekä poliisihallituksen vuonna 2012

laatiman, suurpetotapauksia

koskevan ohjauskirjeen

linjaukset.

Varsinais-Suomen poliisi

tutustui Mynämäen Karjalankylän tapaukseen ja tuli siihen johtopäätökseen, että perusteita lopettamismääräyksen antamiselle ei tässä tapauksessa ollut.

Sudet olivat aiheuttaneet

vahinkoa omaisuudelle, jota

ei kuitenkaan ole pidettävä

poliisilain 25 §:ssä tarkoitettuna huomattavana omaisuusvahinkona. Myöskään ihmisten hengelle ja terveydelle aiheutunutta vaaraa ei tässä tapauksessa voida pitää sen asteisena, että sen perusteella voisi antaa lopettamismääräystä.

Poliisihallituksen ohjauskirjeen linjausten mukaan esimerkiksi

suurpedon jälkien havaitseminen pihapiirissä tai yksittäiset näköhavainnot suurpedosta

eivät välttämättä luo poliisille toimintavelvollisuutta.

Toisaalta taas toistuvat

vierailut samalla asuinkiinteistöllä saattavat aiheuttaa

toimintavelvollisuuden.

Omaisuusvahinkojen osalta poliisihallitus linjaa, että suurpedon tappaessa muutamia

kotieläimiä poliisilain tarkoittaman huomattavan omaisuusvahingon ei voida katsoa täyttyvän. Omaisuusvahinkojen osalta on myös otettava huomioon vahinkojen korvaamista varten oleva järjestelmä.

Poliisihallituksen linjauksen mukaan suurpedon ja ihmisen kohtaamistilanteita, joissa

petoeläin lähestyy ihmistä tai

ei lähde poistumaan paikalta (jää kiertelemään tai käyttäytyy uhkaavasti), on pidettävä

sellaisena vaaran aiheutumisena, joka muodostaa poliisille toimintavelvollisuuden.

Varsinais-Suomen poliisi on antanut vuoden 2009 alusta alkaen kaksi poliisilain 25 §:ään perustuvaa suden lopettamismääräystä. Näissä tapauksissa on katsottu lopettamismääräyksen antamisen perusteiden täyttyvän.

Ensimmäisessä tapauksessa

lopettamismääräys annettiin tilanteessa, jossa susi oli tullut viiden metrin päähän ja jäänyt kiertelemään metsätöissä

ollutta miestä.

Apulaisoikeuskansleri on

ottanut ratkaisussaan kantaa tähän suden ampumiseen

johtaneeseen päätökseen ja

todennut, että tällainen suden käyttäytyminen on sen kaltaista, jonka voidaan perustellusti

arvioida aiheuttavan vaaraa

ihmisen hengelle ja terveydelle.

Toinen lopettamismääräys annettiin tilanteessa, jossa susi oli seurannut ja lähestynyt

koiraa ulkoilureitillä taluttanutta naista ja lasta. Tässä

tapauksessa vaaraa aiheuttanutta susiyksilöä ei löydetty.

Varsinais-Suomen poliisin päätöksellä on myös toteutettu kaksi pihavierailuja tehneiden susien karkotusoperaatiota, syksyllä 2011 ja kesällä 2012.

Poliisilain perusteella toimittaessa on myös muistettava se, että poliisilain 25 §:n mukaisia toimenpiteitään voidaan kohdistaa vain siihen tiettyyn yksilöön, joka on vaaraa aiheuttanut – ei yleensä vaan johonkin

alueella mahdollisesti myöhemmin havaittavaan suteen.

Edellä mainitussa apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa

yksi poliisitoiminnan arviointikohde oli toimenpiteiden

kohdistuminen oikeaan eläinyksilöön.

Metsästyslain säännösten

mukaan Riistakeskus voi tiettyjen edellytysten täyttyessä hakemuksesta myöntää

rauhoitusajoista poiketen esimerkiksi suden pyyntiluvan. Tällainen pakottava syy voi

olla esimerkiksi yleinen

turvallisuus.

Varsinais-Suomen poliisin näkemyksen mukaan tämän edellä mainitun lupamenettelyn tulisi olla ensisijainen

tapa puuttua häiriötä tai

turvattomuutta aiheuttaviin susiyksilöihin ja poliisilain mukaan toimiminen on

viimesijainen keino puuttua äkillisiin ja akuutteihin

turvallisuusuhkiin.

Poliisi ei ole Suomessa se

viranomainen, jonka tehtävänä

on arvioida suurpetokannan siedettävää kokoa jollain

alueella, ja tarvittaessa poliisilakiin perustuvilla päätöksillään sitä säädellä.

Tämä tehtävä kuuluu poliisilaitoksen näkemyksen mukaan yksiselitteisesti maa- ja metsätalousministeriölle sekä riistakeskukselle.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton mukaan poliisilakia ei saa käyttää

metsästyslain ja -asetuksen

sekä luontodirektiivin

säännösten kiertämiseen.

VESA PIHAJOKI

Kirjoittaja on komisario ja

Varsinais-Suomen poliisilaitoksen SRVA-yhdyshenkilö.

Avaa artikkelin PDF