Päiväkotileikit eivät riitä täyttämään lapsen liikkumistarvetta, tutkija suosittelee lisää ulkoilua

Tutkija Donna Niemistö kehottaa perheitä liikkumaan myös yhdessä, jotta lapset oppivat liikunnallisia tapoja. Kuva: Lehtikuva

Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee päiväkoti- ja seuraliikunnan lisäksi vapaata liikkumista ulkona, kertoo Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Donna Niemistö.

”Ohjatun liikunnan ympärille kuuluu yleensä lapsen autolla kuljettamista paikasta toiseen. Ohjatun liikunnan aikana lapsi voi joutua odottamaan esimerkiksi omaa vuoroaan pitkiä aikoja, jos tuntia ei ole suunniteltu hyvin”, kertoo Niemistö STT:n haastattelussa.

Nämä molemmat seikat lisäävät ei-aktiivisen ajan määrää päivän aikana. Niemistö on tutkinut, mikä vaikuttaa alle kahdeksanvuotiaiden lasten motorisiin taitoihin eri puolella Suomea.

”Tutkimusten mukaan lapsille on tärkeää omaehtoinen liikkuminen päiväkotipäivän jälkeen ulkona. Silloin lapsi liikkuu usein enemmän ja pystyy pitämään sopivissa väleissä myös taukoja”, Niemistö sanoo.

Nykyaika on tuonut pienten lasten liikkumiseen myös haasteita. Tutkimuksissa on todettu erilaisten ruutujen ja pelien vähentävän alle kouluikäisten lasten liikuntamääriä päivän aikana.

”Miksi ruudun pitäisi täyttää niin paljon aikaa lapsen päivästä? Se passivoi ja vähentää tarvetta mennä kaverin kanssa ulos”, sanoo STT:n haastattelema UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari.

Alle kouluikäisten liikuntasuositusten mukaan varhaiskasvatusikäisen lapsen tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Näistä kolmesta tunnista yhden pitäisi olla reipasta ja kuormittavampaa liikuntaa.

Tutkijatohtori Niemistö kertoo, että pienten lasten fyysisen aktiivisuuden suositukset täyttyvät pääosin. Raskasta liikuntaa tarvitaan kuitenkin lisää.

”Sellaista, että hengästyy. Esimerkiksi trampoliinilla hyppimistä, pallon kanssa juoksemista ja vaikka painimista”, hän sanoo.

Lääkäri Vasankari taas kertoo, että varhaiskasvatusikäisten lasten liikkumisen määrä vaihtelee paljon hoitopaikan mukaan. Siksi sitä on vaikea tarkasti mitata.

”Yksittäinen perhepäivähoitaja voi olla tosi aktiivinen, vaikka usein ajatellaan, että päiväkoti olisi oletusarvoisesti virikkeellisempi. On ihan siitä kiinni, mitä siellä päiväkodissa tehdään”, Vasankari sanoo.

Niemistö kannustaa perheitä liikkumaan yhdessä, sillä näin lapsille opetetaan tapoja.

”On tärkeää, että liikuntatottumukset kiinnittyvät arkeen. Kauppaan voi mennä myös kävellen tai pyörällä, ei aina autolla.”

Niemistö haluaa muistuttaa, että lapset ovat keskenään erilaisia liikkujia.

”Lapsilla on erilainen kuntotaso, joten yhden lapsen kevyt liikunta voi olla toiselle kuormittavaa”, hän sanoo.

Osa lapsista haluaa tutkimuksen mukaan tehdä enemmän omatoimisemmin, toiset lapset taas tarvitsevat hyvinkin paljon vanhemman aktiivista läsnäoloa.

Jyväskylän yliopiston laaja tutkimus osoitti, että jos lapsi arvioi motoriset taitonsa alhaisiksi varhaislapsuudessa, oli hyvin todennäköistä, että hän arvioi samat taidot alhaisiksi myös alakoululaisena.

”Lapsen liikunnallinen itsetunto perustuu siihen, että lapsi saa kokeilla oman kehon erilaisia liikkumismahdollisuuksia ja tutustua ympäristöönsä omaa kehoaan käyttäen kannustavassa ja turvallisessa ympäristössä”, sanoo Niemistö.

Tämä tapahtuu tutkijatohtorin mukaan paitsi onnistumisten myös epäonnistumisten ja uudelleen yrittämisten kautta.

Lasta kannattaa rohkaista kokeilemaan uudelleen epäonnistuneen liikuntasuorituksen jälkeen. Näin pystyvyyden tunnetta ja oppimista voi tukea, kertoo tutkijatohtori Niemistö.

Myös Vasankari nostaa saman havainnon esille tutkimuksista ja haluaa muistuttaa vanhempia.

”Ylivarovaiset vanhemmat tekevät hallaa spontaanille liikkumisen ilolle. Tehdään turhia varoituksia ja kieltoja”, hän sanoo.

Varhaiskasvatusikäisen 1–6-vuotiaan lapsen itsetunto vahvistuu siitä, että hän saa kokeilla asioita aikuisen kanssa yhdessä. Liikuntahetkissä riemuitaan ja iloitaan ja lasta kannustetaan kokeilemaan uudestaan.

”Lapsi tarvitsee kokemuksia, että aikuinen on läsnä liikkumishetkissä. Taitoja kokeillaan ja harjoitellaan yhdessä. Jos epäonnistutaan, voi kokeilla uudestaan”, Niemistö painottaa.

Niemistön mukaan lapsi tarvitsee kannustamisen lisäksi innostavia välineitä liikkumiseen, esimerkiksi pyörän tai pallon.

Aikuisen esimerkkiä ja vapaan liikkumisen tärkeyttä korostaa myös Vasankari. Liikuntahallit ja -salit ovat tarpeen, mutta Vasankarin mukaan lapsen liikkuminen ei ole välineistä kiinni.

Kaikkein eniten tarvitsisimme lapsille ohjaajia, innostajia ja kannustajia. Liikkumisen puolestapuhujia ja temppujen näyttäjiä, hän kertoo.

”Aktivaattorit voivat olla keitä tahansa liikkuvia ihmisiä, jotka ovat erilaisista taustoista.”

Liikunnan ilo on lapsilla olemassa, jos se mahdollistetaan.

”Nuorimmat ikäryhmät pitäisi saada sellaiseen arkeen, jossa liikkuminen on itsestäänselvyys”, Vasankari sanoo.