Sorsien putkipesät pitää viedä lintuvesille ennen jäiden sulamista

Putkipesä asennetaan noin metrin korkeuteen veden pinnasta. Kuva: Veli-Matti Pekkarinen

Kevät on hiipimässä Suomeen. Veden virtaus alkaa lisääntyä, ja se sulattaa jokisuita sekä ojien purkupaikkoja. Nämä ovat lintuvesillä potentiaalisia paikkoja putkipesille, neuvoo Veli-Matti Pekkarinen.

Pekkarinen on viime vuosina kiertänyt ympäri Suomea kertomassa sorsien putkipesistä, eli sorsille tarkoitetuista keinopesistä sekä kouluttanut niiden rakentamisessa. Hän kannustaa viemään putkipesät mahdollisimman nopeasti maastoon ennen kuin jäät ehtivät sulaa.

”Pesiä osataan tehdä oikein ja oikeasta materiaalista. Pesien sijoittaminen maastoon on tällä hetkellä ehkä kriittisin vaihe pesinnän saamiseksi. Putket pitäisi viedä sinne, missä linnut muutenkin pesivät.”

Pesälaitteilla lintuja ei pysty houkuttelemaan paikoille, missä ne eivät luonnostaan pesi. Tällaisia vääränlaisia kohteita ovat esimerkiksi karut erämaajärvet, mutta pesälaitteilla voidaan parantaa pesinnän onnistumismahdollisuuksia.

Maapesissä pesivät linnut ovat sekä saalistuksen että vedenpinnan vaihtelun armoilla. Tutkimusten mukaan kymmenestä maapesästä voi kahdeksan tuhoutua, tai jopa enemmän, kertoo Pekkarinen. Putkipesissä pesinnän onnistumisprosentti voi nousta 60–90:een.

Tiedossa on Suomessa onnistuneita sinisorsien putkipesäpesintöjä. Putkipesien asentaminen on ollut osa vesilintukantojen hoitoa huomattavasti kauemmin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa, missä pesintöjä on myös tutkittu.

Ainakin puna- ja tukkasotkien sekä telkkien ja tavien tiedetään hyväksyvän putkipesän. Tiedossa on myös, että 60 prosenttia keinopesissä kuoriutuneista naaraspoikasista hakeutuu itse jatkossa keinopesään, mikäli niitä on tarjolla riittävästi.

Keinopesässä pesineistä naaraista valtaosa palaa pesimään uudestaan samaan tai vastaavaan pesään.

”Olisi hienoa, jos Suomessakin punasotka saataisiin opetettua putkipesälle pesimiseen. Kyseessä on taantuva laji. Toistaiseksi Suomessa putkipesissä on pesinyt vain sinisorsat.”

Pekkarinen arvioi, että putkipesiä on asennettu eri puolille Suomea 5 000–10 000 pesän välillä. Hän kannustaa ihmisiä ilmoittamaan pesistä sekä pesinnöistä Sorsanpesäntekijät-ryhmään Facebookissa.

”On ollut hienoa huomata, miten putkipesäasia on otettu omaksi ja asiaan vihkiytyneet ihmiset ovat ryhtyneet järjestämään pesien rakennustalkoita”, kiittelee Pekkarinen.

Esimerkiksi Liperissä Pohjois-­Karjalassa eräs osakaskunta on päättänyt hankkia tarpeet 20 pesän rakentamiseen ja asentamiseen.

Tähän asti pesämateriaalina on käytetty olkea, nyt kokeiluun on otettu järviruoko ja onpa ilmoille heitetty idea vanerin taivuttamisesta pesä käyttöön. Tiedossa on myös putkipesämateriaalien kaupallistamisideoita.

”Niiden ihmisten joukko, jotka pitävät putkipesien rakentamista ja asentamista lintuvesille humpuukina, on pienentynyt.”

Putkipesä

Malliltaan sylinteri, pituudeltaan 80–120 senttiä ja halkaisija noin 25–30 senttiä.

Päämateriaalina teräsverkko ja olki, heinät tai vaikka järviruoko, pohjaksi laitetaan lauta ja kääritään kuin kääretorttu.

Asennetaan noin metrin korkeuteen veden pinnasta.

Pesän tukipuuhun on hyvä kiinnittää nousueste minkkiä varten. Vedenkorkeuden vaihdellessa on vain etsittävä toimivin korkeus.

Asenna pesä rannan suuntaisesti. Kun sorsa tulee pesälle, se laskeutuu ensin veteen ja pyrähtää siitä pesään. Kun se lähtee pesälle, se pudottautuu ensin veteen ja lähtee sitten lentoon.

Pesien huoltaminen, poisvienti ja paikoilleen tuonti on helpoin tehdä jään päältä.