Pienille metsäpalstoille mätkäistiin kiinteistövero
SODANKYLÄ
Sodankylässä asuva metsänomistaja Risto Korva sai verottajalta yllättävän kirjeen.
”Verottaja lähetti 600 euron kiinteistöverolaskun neljästä metsäpalstasta, joiden pinta-ala vaihtelee puolesta hehtaarista neljään hehtaariin”, hän kertoo.
Verotuslaskelmassa käy ilmi, että palstoille oli muodostettu 10 000 neliömetrin eli yhden hehtaarin kokoisia maa-alueita, joiden verotusarvoksi oli laskettu 0,75 euroa neliömetriltä.
”Verotoimistossa minulle kerrottiin, että palstat katsotaan pienen kokonsa takia kiinteistöiksi eikä metsätalousmaaksi. Lisämaasta tulikin kallis riesa”, Korva harmittelee.
Kiinteistöverolaskuja on saapunut metsänomistajille laajemminkin. Palstoille on määrätty vero, vaikka niissä ei olisi minkäänlaista rakennuspaikkaa tai rakennusoikeutta. Verolle pantuja pienpalstoja on myynyt esimerkiksi Metsähallitus, joka on valtion liikelaitos.
”Metsänomistajien kannattaa tutkia kiinteistöverolomakkeet tarkasti. Virheellisesti määrätty vero on syytä vaatia oikaistavaksi”, metsäneuvoja Pekka Kasurinen Sodankylän metsänhoitoyhdistyksestä sanoo.
Verotuspäätökseen tyytymättömillä on viisi vuotta aikaa hakea muutosta verotukseensa.
Pienpalstojen kiristyneen verotuksen taustalla ovat hallituksen vuonna 2013 tekemät kehysriihipäätökset, joilla lisättiin kuntien verotuloja.
Kiinteistövero voidaan mätkäistä suuremmillekin metsäpalstoille, mikäli ne eivät sovellu metsätalouden harjoittamiseen. Verotettavan palstan pinta-alan ylärajaa ei ole laissa määritelty.
“Soveltuvuuskysymykset harkitsee verottaja. Maanomistajan pitää esittää näytöt, joiden perusteella kiinteistöveroa ei tulisi periä”, Kasurinen kertoo.
Jotta metsäpalstat luettaisiin kiinteistöverosta vapaaksi metsäksi, aluetta pitäisi olla tarkoitus käyttää puun kasvattamiseen metsätalouden tulon saamiseksi.
”Metsänhoitoyhdistykset tekevät puolueettomia viranomaislausuntoja siitä, onko kysymyksessä metsätalousmaa vai vapaa-ajankohde.”
Verottajan asiantuntijaryhmä kertoo, että alle kahden hehtaarin maapohjat ovat pääsääntöisesti kiinteistöveron piirissä.
Alle kahden hehtaarin alojen verottaminen on ollut mahdollista aiemminkin. Aktiivisemmin niitä on alettu verottaa viime vuodesta lähtien.
Verotusarvo lasketaan siten, että ensimmäiset 3 000 neliömetriä arvostetaan täyteen hintaan.
Seuraavan 2 000 neliömetrin osalta maan verotusarvoa alennetaan 50 prosentilla, ja sitä seuraavan 5 000 neliömetrin osalta alennus on 75 prosenttia.
Jos maapohjan pinta-ala ylittää 10 000 neliömetriä, alennetaan neliöhintaa 90 prosenttia 10 000 neliömetrin ylittävältä osalta.
Kiinteistöverolakiin tulleen muutoksen johdosta maapohjan neliöhinnan pitää kuitenkin olla vähintään 0,75 euroa myös alennuskaavalla alennetuissa arvoissa.
Uusi kiinteistöverolaki tuli voimaan joulukuussa 2013.
Maapohjan verotusarvot nousivat reilu kahdeksan prosenttia viime vuonna. Lisäksi monet kunnat ovat nostaneet kiinteistöveroprosenttejaan.
Verohallinnon syventävissä vero-ohjeissa todetaan, että maatilana ei yleensä pidetä alle kahden hehtaarin kiinteistöä, ellei se ole osa maatilana pidettävää suurempaa kokonaisuutta.
Pinta-ala yksinään ei ole ratkaiseva tekijä. Ratkaisevaa on maa- tai metsätalouden harjoittaminen alueella. Ohjeen mukaan pienellä pinta-alalla ei lähtökohtaisesti voi harjoittaa maa- tai metsätaloutta vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa.
Maatilojen ja kokonaan kiinteistöverotuksen piiriin kuuluvien kiinteistöjen välistä rajanvetoa on selvitetty muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa.
Kari Lindholm
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
