Ajatusmallit pitää kääntää ylösalaisin

Biotaloudesta havitellaan maamme tulevaisuuden kilpailuvalttia. Tämä olisikin nykyiselle menolle ylivertainen vaihtoehto. Biotaloushan perustuu maamme omiin luonnonvaroihin, niihin liittyviin rakenteisiin, toimintoihin ja osaamiseen.

Sen reservinä ja voimavarana on koko maa, alueet ja ihmiset. Tämän pohjalle olisi hyvä rakentaa kansantalouden kestävää ja tervettä vaurastumista. Luoda työtä ja yritystoimintaa sekä ylläpitää palveluja.

Työ- ja elinkeinopolitiikan nykyinen valtavirta ja ajattelutavat suosivat kuitenkin keskittymistä harvoihin kasvukeskuksiin ja niiden lähiympäristöön.

Globalisaatiohakuinen työvoima vuotaa tuonti- ja palveluvoittoisille kasvualueille Uudellemaalle ja pääkaupunkiseudulle.

Vientivetoiset, viennin osaavat sisämaan maakunnat, kuten Pirkanmaa, kärsivät työttömyydestä. Tuotannosta lähtee työpaikkoja ulkomaille, ja kauppataseen vaje kasvaa. Muuttoliike ja ikärakenteen vanhusvinoutuma tyhjentävät luonnonvoimaisestikin maakuntia ja kyliä.

Työ- ja elinkeinopolitiikka ei tunne maaseutua, eikä se näin ollen pysty vastaamaan biotaloudenkaan haasteisiin. Kilpailusäädöksillä lannistetaan yhteisölliset toimintamallit markkinaoloissa, joissa yhteistoiminta on ainoa mahdollinen selviytymismalli.

Yrittäjyysloukuilla pyydystetään työttömiä työttömyysturvan ulkopuolelle ja tehdään yrittäjyydestä maaseudun nuorille mahdoton valinta. Kaupunkilaisten maa- ja metsäomistus kasvaa laiskana pääomana, kun sitä tulisi aktivoida työn ja osaamisen virran suunnanmuutoksen palvelukseen. Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.

Luonnonvaroista ja yhteisörakenteista huolehtiminen vaatii läsnäoloa, ihmisten tekemistä ja tahtomista. Biotalouden elvyttäminen vaatii osaavaa työvoimaa, elinvoimaisia yhteisöjä ja hajautettua teknologiaa, kasvualustaa innovatiiviselle ja yhteistoiminnalliselle yrittäjyydelle. Sitoutumista ja sijoittamista maaseudun omien edellytysten kehittämiseen ja hyödyntämiseen luottaviin yrityksiin.

Monet ajatus- ja toimintamallit tulisi siis kääntää ylösalaisin. Nykyisin ottein TE-palvelujen hallintokoneisto lamaannuttaa maaseudun selviytymisstrategian, toimeentulon yhdistelemisen taidon ja taloudellisen yhteistoiminnan. Tähänkö Suomen kehittymisen biotalouden suurvallaksi annetaan kariutua?

Eduskuntavaalien ytimeen nousee työ- ja elinkeinopolitiikan uudistaminen järjestelmäkeskeisestä tulkintamielivallasta yksilöllistä luovuutta ja yhteisöjen elinvoimaisuutta voimaannuttavaksi palvelutarjonnaksi.

Tapani Köppä

professori (eläkk.)

Globalisaatiohakuinen työvoima vuotaa tuonti- ja palveluvoittoisille

kasvualueille Uudellemaalle ja pää-

kaupunkiseudulle. Vientivetoiset

maakunnat kärsivät työttömyydestä.«

Avaa artikkelin PDF