Eero Heinäluoma: Nyt on keskusteltava siitä, miten euroalue reagoi seuraavaan kriisiin
"Euroopan keskuspankin hitaus vuoden 2008 finanssikriisiin vastaamisessa ja samanaikaiset julkisten menojen leikkaukset kuitenkin pahensivat kriisiä tarpeettomasti."
Eero Heinäluoma toivoo, että myös eläkejärjestelmän Emu-puskuria arvioitaisiin. Kuva: Jaana Kankaanpää"Vuonna 1998 Suomi teki kauaskantoisen ratkaisun. Suomi liittyi uuteen yhteisvaluuttaan euroon, ja sitoutui samalla rahaliiton tiukkoihin sääntöihin", kansanedustaja Eero Heinäluoma kirjoittaa kolumnissaan.
"Emu-päätös toi Suomeen matalammat korot ja paljon toivottua vakautta. Hyötyjinä ovat olleet niin yritykset kuin kotitaloudetkin."
Samalla jouduttiin kuitenkin hyväksymään talouspoliittisen liikkumatilan merkittävä kapeneminen, Heinäluoma kuvailee. Ulkoisten kriisien tai omien virheiden seurauksia ei enää voitu korjata devalvoimalla markkaa.
Todellinen testi rahaliitolle tulikin vuonna 2008.
"Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja sitä seurannut syvä taantuma testasi sekä Euroopan että Suomen kriisinsietokykyä äärimmilleen", Heinäluoma kirjoittaa.
"Euroopan nuoren keskuspankin huoli uskottavuudestaan inflaation taltuttajana ja Euroopan sisäinen kaupan epätasapaino ajoi rahaliiton murentumisen partaalle. Vain keskuspankin perääntyminen alkuperäisestä tiukasta linjastaan esti täyden romahduksen. Euroopan keskuspankin hitaus finanssikriisiin vastaamisessa ja samanaikaiset julkisten menojen leikkaukset kuitenkin pahensivat kriisiä tarpeettomasti."
Hänen mielestään suomalainen yhteiskunta ansaitsisi rauhan aikana uuden keskustelun siitä, miten seuraavassa kriisissä ja sitä ennen toimitaan yhteisen rahan oloissa kilpailukyky ja työllisyys turvaten.
"Tässä pohdinnassa pitäisi käydä lävitse niin työmarkkinoiden kuin koko yhteiskunnan kehittämistarpeet."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
