Kuivatislauksella saadaan hiiltä maahan ja kaasua energiaksi
KAARINA, NOUSIAINEN (MT)
Puun kuivatislaus olisi järkevin tapa käyttää puuta, tekniikan tohtori Risto Sjöholm sanoo.
Menetelmällä puusta saadaan Sjöholmin mukaan noin kolmasosa biohiiltä, kolmasosa pyroligniinihappoa ja kolmasosa kaasua.
”Biohiili sopii maanparannusaineeksi, happo puunsuoja-aineeksi ja kaasu energiakäyttöön.”
Kokonaishyötysuhdetta voidaan entisestään parantaa hyödyntämällä prosessissa syntyvä lämpö.
Biohiilen käyttö maanparannusaineena on aloitettu Etelä-Amerikassa arvioiden mukaan jo 500–2 500 vuotta sitten.
”Valmistusmenetelmät ovat siellä alkeellisia, eikä niissä hyödynnetä prosessissa syntyvää kaasua ja happoa”, Sjöholm toteaa.
Biohiili parantaa Sjöholmin mukaan maan kasvukuntoa merkittävästi.
”Hiili sitoo itseensä vettä toimien pellon vesivarastona ja pidättää typpeä ja fosforia.”
Hiili myös edistää juurien tunkeutumista ja parantaa maan mikrobitoimintaa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kokeissa lisäämällä kilo hiiltä neliölle ohrasato kasvoi 30 prosenttia.
”Helsingin Viikissä tehdyissä kokeissa neljällä kilolla neliölle saatiin härkäpavun sadonlisäykseksi 70 prosenttia”, Sjöholm kertoo.
Sopiva levitysmäärä olisi Sjöholmin arvion mukaan 20 tonnia hehtaarille ja paras tulos saadaan muokkaamalla hiili maahan.
Hiili vaikuttaa maassa pitkään.
”Arviot ovat jopa 300 vuotta, itse sanoisin että se säilyy ainakin yhden ihmissukupolven”, Sjöholm sanoo.
Sjöholmin mukaan biohiili myös tuplaa metsien hiilinieluvaikutuksen, kun hiili jää maahan.
”Jos hiilidioksidipäästöjä aiotaan leikata merkittävästi, se vaatii tämän kaltaisia toimia.”
Kuivatislauksessa syntyvä pyroligniinihappo ja kaasu ovat Sjöholmin mukaan helposti hyödynnettävissä.
”Happoa voidaan käyttää esimerkiksi painekestopuun tekemisessä, jolloin kyllästetty puu voidaan myös polttaa. Asian suhteen on tehty yhteistyötä UPM:n kanssa viisi vuotta”, Sjöholm kertoo.
Happo soveltuu myös puun suoja-aineeksi sivelemällä ja Sjöholm on käyttänyt sitä onnistuneesti eläinten karkottimena muurahaisille, etanoille, hiirille, jäniksille sekä hirville ja peuroille.
Sjöholm on lisäksi määrittänyt hapolle kemikaalien rekisteröintiin, arviointiin ja lupamenettelyyn vaadittavat Reach-arvot kaupallistamista varten.
Kuivatislauksessa syntyvä kaasu on häkää, vetyä ja metaania.
”Kaasua voitaisiin käyttää suoraan kaasumoottorissa tai lämmityksessä. Siitä on mahdollista jalostaa myös rikitöntä dieseliä Fischer–Tropsch-menetelmällä”, Sjöholm sanoo.
Kuivatislaus on ainoa järkevä keino valmistaa biohiiltä järkevään hintaan, jolloin muutkin sivutuotteet ovat hyödynnettävissä, Sjöholm sanoo.
Sjöholm teki ensimmäisen laboratoriomittakaavan tislauslaitteiston jo 70-luvun lopulla ja on myös valmistanut biohiiltä kuivatislauksella perheyrityksensä vanhassa saharakennuksessa Nousiaisissa.
Siinä kahta kertatäyttöistä kymmenen kuution retortteria eli kammiota käytettiin kuusen sahauksesta jääneillä pätkillä.
Kuusi on Sjöholmin mukaan rakenneominaisuuksiensa ansiosta paras raaka-aine.
Kuivatislaus muuttuu 270 asteessa eksotermiseksi eli lämpöä luovuttavaksi reaktioksi.
”Omassa järjestelmässäni kymmenen kuution lauhdevesisäiliö kiehui. Lämmitystehoa irtosi suurin piirtein saman verran kuin 7,5 megawatin lämmityskattilasta”, Sjöholm kertoo.
Sjöholm toivoo, että kuivatislausta tehtäisiin kaupallisessa mittakaavassa.
”Oma laitokseni on myytävänä ja haussa on pääomaa sekä kumppaneita myös isommille laitoksille.”
Teollisen mittakaavan laitosten tulisi olla Sjöholmin mukaan jatkuvatoimisia.
Sjöholm on tehnyt laskelmia kuivatislauslaitoksesta Naantalin öljynjalostamon tilalle.
Laitos käyttäisi vuodessa noin 570 000 kuutiota haketta. Siitä syntyisi laskelmien mukaan noin 200 000 kuutiota biohiiltä, 90 000 kiloa happoa ja 46 000 kiloa kaasua.
”Tislauksen lämpö voitaisiin käyttää kaukolämmitysverkossa”, Sjöholm sanoo.
JUKKA LEHTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
