Susihavainnot ovat lisääntyneet tänä vuonna

Määrällisesti eniten suurpetohavaintoja kirjataan vuosittain ilveksistä. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI.  

Kuluneen syksyn aikana suomalaiset ovat kohdanneet suurpetoja taajamissa eri puolella maata, ja tapaukset ovat nousseet yhä useammin uutisiin. Ovatko karhut, sudet, ilvekset ja ahmat nyt siis poikkeuksellisesti liikkeellä Suomessa?

Suomen riistakeskuksen asiantuntijat ovat huomanneet, että suurpedot ovat olleet mediassa aiempaa enemmän esillä, mutta se ei tee tilanteesta poikkeuksellista. Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mari Lyly sanoo, että kirjattujen havaintojen määrään vaikuttaa se, miten helposti suurpedot havaitaan ja miten innokkaasti ihmiset havainnoista ilmoittavat.

”Se ei ole hirveän hyvä, suora indikaattori suurpetojen määrän kasvusta. Totta kai isossa kuvassa suurempi suurpetokanta tuottaa enemmän havaintoja. Lähtisin hyvin varovaisesti tulkitsemaan pieniä muutoksia havainnoissa kannan kehityksen suhteen”, Lyly sanoo.

Riistakeskuksen mukaan suurpetojen kanta on vahvistunut samalla kun kannanhoidollinen metsästys on vähentynyt.

”Esimerkiksi suden osalta voidaan nähdä, että laji on Suomessa runsastunut ja levittäytynyt tiheämmin asutuille alueille. Siinä mielessä nykyaikana ihmistoimintojen sietäminen susireviireillä on lajille välttämätöntä”, Lyly sanoo.

Lylyn mukaan peloton käyttäytyminen ihmistä kohtaan on se, mihin tulee puuttua. Jos ihmisten turvallisuudelle ei ole välitöntä vaaraa, pyritään eläimen tappamisen sijaan esimerkiksi karkottamaan se.

Riistakeskus kerää suurpedoista havaintoja, jotka tallennetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) Tassu-havaintojärjestelmään. Sieltä tiedot välittyvät eteenpäin tutkimukselle ja viranomaisille. Kansalaiset voivat ilmoittaa havainnoistaan paikalliselle petoyhdyshenkilölle, joka varmistaa tehdyt havainnot.

Luken tekemät suurpetojen kanta-arviot perustuvat Tassuun kirjattuihin havaintoihin.

Riistakeskuksen tietojen mukaan suurpedoista tehdyissä havainnoissa ei ole ollut merkittävää kasvua. Kuluneen vuoden aikana on kirjattu runsaat 43  000 varmistettua suurpetohavaintoa, kun viime vuonna havaintoja kirjattiin kaikkiaan lähes 59  000. Huippuvuosi 2000-luvulla oli vuonna 2016, jolloin havaintoja oli yli 80  000.

Havaintoja on kuitenkin kirjattu tänä vuonna syys–lokakuussa enemmän kuin viime vuosina vastaavaan aikaan. Lisäksi susihavaintoja on tänä vuonna tehty huhtikuusta eteenpäin enemmän kuin aiemmin 2020-luvulla.

Susihavaintoja on kirjattu eniten Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Susihavaintojen määrä on kasvanut koko 2020-luvun ajan.

Myös pihahavainnot ovat lisääntyneet, erityisesti Varsinais-Suomessa. Eniten Suomen pihapiireissä tehdään ilves- ja susihavaintoja. Suhteellisesti eniten ovat lisääntyneet karhun pihahavainnot, jotka ovat lähes kaksinkertaistuneet viime vuosina.

Määrällisesti havaintoja kirjataan vuosittain eniten ilveksistä, viime vuonna noin 32  000, ja sudesta toiseksi eniten, viime vuonna noin 13  000 havaintoa. Karhusta kirjattiin noin 10  000 havaintoa. Ahmahavaintoja kirjataan vähiten, viime vuonna yli 4  000.

Karhua havaitaan eniten Itä-Suomessa ja ahmaa Oulun alueella. Ilveshavaintoja tehdään koko maassa.

Suurpetohavaintoja kirjataan eniten tammi–maaliskuussa, kun suuressa osassa maata on lunta ja havaintoja on helpompi tehdä ja tarkistaa.

Suurpetojen karkotus- ja lopetusmääräyksissä näkyy pientä kasvua viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kasvua on sekä poliisin määräyksissä että Riistakeskuksen myöntämissä poikkeusluvissa. Enemmän on tehty päätöksiä karkotuksista.

Poliisin päätöksiä on tehty myös laajemmin useissa maakunnissa. Merkittävintä kasvu on ollut karhun osalta.

”Kuluneessa vuodessa nähdään voimakas kehitys, johon voi olla yhteyttä siihen, ettei karhua ole metsästetty muualla Suomessa kuin poronhoitoalueilla”, Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg arvioi.

Karkotukseen tarvitaan poikkeuslupa, sillä se on rauhoitetun eläimen häirintää. Suurpeto säikäytetään ei-toivotusta ympäristöstä esimerkiksi ääni- ja valoammuksilla tai koirien avulla.

Karkotuksen tarve arvioidaan esimerkiksi siitä, käykö suurpeto toistuvasti ihmisten pihoissa tai suhtautuuko se ihmisiin pelottomasti. Jos kaksi karkottamiskertaa ei riitä, Riistakeskus voi myöntää pyytämiseen poikkeusluvan. Poliisi voi antaa lopetusmääräyksen myös silloin, kun suurpeto on loukkaantunut liikenteessä.

Suurpetovahinkojen määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla 2020-luvulla. Karhujen aiheuttamien maatalousvahinkojen korvausten määrä on tänä vuonna noussut, mutta esimerkiksi kotieläinvahinkojen korvaukset ovat pysyneet samalla tasolla. Eniten korvauksia on tullut susien aiheuttamista kotieläinvahingoista.

”Tämän vuoden aikana ei ole samanlaista vahinkokertymää euromääräisesti kuin vuonna 2023, vaikka tämä on paljon mediassa puhuttanut”, Norberg sanoo.

Susien tekemät koiravahingot ovat syksyllä nousseet esille Metsästäjäliiton aktiivisen tiedottamisen myötä. Niitä on tullut riistavahinkorekisteriin tietoon tänä vuonna 51 kappaletta ja viime vuonna 65.

Susikannan painopisteen siirtyminen länteen näkyy myös siinä, että koiravahinkoja tapahtuu nykyään läntisessä Suomessa.

”Tämä on ollut vain hieman nouseva trendi, mutta tänä vuonna se on ollut uutisoinnin kautta aiempaa enemmän esillä. Missä meillä on maan tihein susikanta, koiravahinkoja sattuu suhteessa vähemmän”, Lyly kertoo.

Poronhoitoalueella susien määrä on voimakkaasti kasvanut viime vuosien aikana. Norbergin mukaan on arvioitu, että suurin osa niistä on tullut itärajan yli. Myös susien kaataminen on kasvanut poronhoitoalueilla viime vuosien aikana.

Suurpetojen aiheuttamat ja korvatut porovahingot ovat lisääntyneet viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana. Niistä suurin osa on ahman aiheuttamia.