Biotalousohjelmasta vipuvoimaaluonnonvara-alan kehittymiseen

vierasyliö

Iso osa Suomen kansantaloudesta perustuu luonnonvarojen

käyttöön. Kansainvälisessä työnjaossa olemme luonnonvarojen tuottaja- ja jalostajamaa, kuitenkin sen positiivisessa merkityksessä: tuotantomme on kestävää ja perustuu korkeaan osaamiseen ja

teknologiaan.

Luonnonvara-ala elää

viennistä. Tulevaisuudessa

globaaleilla markkinoilla

menestyy se, joka tunnistaa

nopeasti kysynnän muutokset ja vastaa asiakkaiden

odotuksiin innovatiivisesti ja joustavasti.

Luonnonvara-alalla nämä odotukset liittyvät yhä

useammin kestävyyteen tai

siihen, miten eko-ajattelu

tuodaan esille.

Kestävän luonnonvarateollisuuden keskeinen elementti

on resurssitehokkuus

– raaka-aineita ja energiaa

tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti tuotteen koko elinkaaren ajan. Materiaalivirtoja on syytä

katsoa yli toimialarajojen

tavoitteena resurssien optimaalinen hyödyntäminen ja kierrätys.

Resurssitehokkuus on

tärkeää Suomellekin, mutta

erityisesti kestävän kasvun haaste korostuu nopeasti

teollistuvissa maissa.

Iso osa maapallon resursseista

kulutetaan Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Venäjällä.

Tämä tarjoaa vientimahdollisuuksia suomalaiselle cleantech-osaamiselle eli ympäristöliiketoiminnalle: maailma

huutaa ratkaisuja niiden

resurssien käyttöön, joista

kussakin maassa tai kullakin toimialalla vallitsee niukkuutta.

Cleantechin maailmanmarkkinat ovat vahvassa kasvussa, mutta moni tekijä jarruttaa yhä

suomalaisen ympäristöliiketoiminnan kasvua.

Yritykset peräänkuuluttavat lainsäädännön selkeyttämistä ja kilpailukykynäkökohtien

parempaa huomioimista.

Erityisesti pk-yrityksille

kohdistuvaa hallinnollista

taakkaa on kohtuullistettava.

Taustalla vaikuttaa jo pitkään jatkunut trendi, jossa globaalisti

epätasapuolinen EU-sääntely ja raskas kansallinen sääntely uhkaavat suomalaisten kilpailukykyä.

Suomessa hyväksyttiin

vuonna 2010 uusi luonnonvarapolitiikka. Se sisälsi monia

kannatettavia linjauksia, mutta toimeenpano antaa yhä odottaa itseään.

Hallinnon siiloutuneisuus ja epäselvä vastuutus vaikeuttavat käytännön uudistuksia.

Suomen hallitus on hiljattain käynnistänyt biotaloustyöryhmän, jolla on tuhannen

taalan paikka ottaa konkreettisia edistysaskelia dynaamisemman toimintaympäristön hyväksi.

Ohjelman tulee paneutua

erityisesti pk-yritysten tarpeisiin – niiden varassa luodaan uutta liiketoimintaa Suomeen.

Biotalousohjelmalle tulee asettaa ainakin kolme

tavoitetta.

Ensiksikin tahtotilaa on

tarkennettava.

Toimeenpano tulee varmistaa selkeällä vastuutuksella sekä riittävillä resursseilla. Samalla

tulee huomioida Suomen

tavoitteet EU:ssa. Suomalaisen biotalouden etua on valvottava EU:ssa esimerkiksi standardien määrittelyissä ja biomassojen kestävyyden määrittelyssä.

Toiseksi Suomessa on

lähdettävä nostamaan luonnonvara-alan jalostusastetta.

Asiakaslähtöisyys ja

kysyntään vastaaminen ovat tässä avainasemassa. Lisäarvoa tuottaa designin, tietotekniikan tai eko-ajattelun yhdistäminen esimerkiksi puutuotteisiin tai rakentamiseen.

Niin ikään arvokemikaaleista

tai kaivannaisten jalostamisesta saatava hyöty on raaka-aineen myyntiä suurempaa ja monesti logistisesti edullisempaa.

Uudistumiseen on Suomessa hyvä perusta: hallitsemme

tuotantoteknologiat, meillä on tietopohjaa ja osaamme luoda uusia kumppanuuksia. Lisää panostusta tarvitaan kaupallistamiseen ja markkinointiin.

Kolmanneksi hallinnon

toimintaa on kehitettävä

erityisesti innovatiivisen pk-yrityksen näkökulmasta.

Kiireellisimpiä tehtäviä on lupamenettelyjen sujuvoittaminen ja virtaviivaistaminen. Lupien lukumäärää on

karsittava ja keskitettävä niitä rajallisemmalle joukolle osaavia viranomaisia.

Iso käytännön vaikutus olisi sillä, että lupien voimassaoloaikoja pidennettäisiin nykyisestä muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen.

Pilotointiin ja uusien

innovaatioiden käyttöönottoon olisi suhtauduttava nykyistä kannustavammin. Tarvittaessa on luotava kokeilulainsäädäntöä ja -alueita, joilla voidaan

kehittää uusia toimintatapoja, erityisesti kun toiminnan

mittakaava on pieni tai riskit muutoin vältetty.

Pk-yritysten menestys on avainasemassa Suomen luonnonvaratalouden tulevaisuuden

kannalta. Hallinnon on kehitettävä asiakaslähtöisyyttä, jossa

innovatiivisuuteen kannustetaan.

Tässä suhteessa Saksasta

voi ottaa oppia. Hallinto on

palvelutehtävässä, ei lyömässä

kapuloita rattaisiin. Viranomaisten vaatimukset on oltava ennakoitavissa ja yrityksiä

on opastettava ratkaisujen

löytymiseen.

Näin Suomen talousperustaa viedään eteenpäin.

JOUNI LIND

Kirjoittaja toimii luonnonvarateollisuuden asiantuntijana

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa.

Avaa artikkelin PDF