Kaipola kehuu leikanneensahiilipäästöjä 60 prosenttia
UPM:n Kaipolan PK7 tekee vuodessa sanomalehti- ja luettelopaperia reilusti yli 200 000 tonnia, tuotantojohtaja Marko Laakkonen kertoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoJÄMSÄ (MT)
UPM:n Kaipolan tuotantojohtaja Marko Laakkonen repäisee palan PK7:n juuri suoltamasta sanomalehtipaperirullasta.
Pala näyttää samanlaiselta kuin paperin palanen PK7:n käynnistyessä vuonna 1989. Kehitys ei ole silti polkenut paikallaan, vaan paperin valmistuksen tekniikkaa on parannettu jatkuvasti.
”Kaipolassa hiilidioksidipäästöt paperitonnia kohti ovat vähentyneet 60 prosenttia vuoden 2003 jälkeen”, Laakkonen kehuu.
Sähköä ja vettä kuluu 15 prosenttia vähemmän paperitonnin tekoon kuin kymmenen vuotta sitten.
Höyryä ja sähköä tuottavan voimalan kattiloissa palaa hakkuutähteitä, kantoja, puun kuorta ja kierrätyspaperin siistauksessa syntyvää kuitulietettä. Turpeen osuus on noin neljännes.
”Öljyä käytämme apupolttoaineena vain ja ainoastaan, kun voimalaitos huollon tai joulun jälkeen käynnistetään”, Laakkonen sanoo.
Sanomalehtipaperin valmistuksessa eniten sähköä syö hiertämö, missä puukuidut irrotetaan toisistaan.
Kuusihake ja vesi lämmitetään paineen alla ja johdetaan valurautaisten jauhinterien väliin. Sähköllä pyörivät terät hiertävät hakelastut hienojakoiseksi massaksi.
Prosessissa vapautuu valtava määrä lämpöä.
Tuotepäällikkö Olli Juntusen mukaan lämmön talteenottoa on Kaipolassa onnistuttu kehittämään kymmenessä vuodessa merkittävästi.
Puolet hiertämiseen käytetystä sähköenergiasta saadaan talteen höyrynä, joka johdetaan paperikoneen sylintereihin. Sylinterit on pidettävä kuumina, jotta paperikoneen läpi kulkeva kuitumassa kuivuu paperiksi.
Paperikone toimii kuin joukko peräkkäin asetettuja mankelin teloja, jotka puristavat, kuivaavat ja tasoittavat märän kuitumassan sileäksi paperiksi.
Hiertämön ja paperikoneen suuret sähkömoottorit jäähdytetään vedellä. Suomessa vettä riittää, eikä sitä ennen säästelty.
”Ennen lämmin puhdas jäähdytysvesi laskettiin suoraan Päijänteeseen. Ei enää”, Juntunen sanoo.
Kaikkea lämmintä jäähdytysvettä ei pystytä vieläkään keräämään talteen, mutta huomattavia määriä kylläkin.
”Se näkyy säästöinä pumppaus- ja lämmitysenergiassa”, Juntunen selvittää.
Jämsän Kaipolan PK7 on Suomen ainoa sanomalehtipaperikone. Stora Enso lopetti sanomalehtipaperin teon Haminan Summassa 2008 ja Varkaudessa 2010. UPM:n sulki Kajaanin tehtaan 2008.
Kaipolan sanomalehtipaperin kuiduista puolet on peräisin tuoreesta kuusikuitupuusta ja sahahakkeesta, puolet kierrätyspaperista.
Kuitu voidaan kierrättää 5–6 kertaa uuden paperin raaka-aineeksi. Sen jälkeen kuitu on kulunut liian lyhyeksi ja se poltetaan voimalaitoksessa energiaksi.
Kaipola käyttää kaksi kolmasosaa suomalaisten keräyspaperista.
”Meille tulee työpaikalle Suomen kaikki lehdet, tosin pikkuviiveellä”, Laakkonen naurahtaa.
Hehtaarin kokoisessa varastohallissa möyryää kuormaaja, joka syöttää keräyspaperia siistaamon kuidutusrumpuun.
Siistauksessa keräyspaperista pestään painoväri ja epäpuhtaudet. Puhdas kuitumassa pumpataan paperikoneelle. Kuitua ja painoväriä sisältävä liete palaa voimalaitoksessa.
Keräyspaperikuormien seassa on totuttu näkemään miltei mitä tahansa.
”Autojen vaihdelaatikoita, mopojen moottoreita ja polkupyöriä”, Laakkonen luettelee.
Ympäristöpäällikkö Pia Siirola-Kourunen vakuuttaa, ettei Kaipolasta mene enää mitään suoraan kaatopaikalle, vaan kaikki prosessijäte ohjataan hyötykäyttöön.
Voimalaitoksen tuhkalla kalkitaan peltoja ja sitä käytetään maanparannukseen tai teiden pohjiksi.
Kaipolan oman voimalaitoksen polttoaineeksi eivät kelpaa esimerkiksi keräyspaperin käsittelyssä irtoavat muovit, koska voimalalta puuttuu jätteen rinnakkaispolttolupa.
”Mitä emme itse voi polttaa, välitämme sen paikalliselle jätehuoltoyhtiölle kierrätyspolttoaineen raaka-aineeksi.”
Kaipolaan tulevasta puusta 90 prosenttia on joko PEFC- tai FSC-sertifioitua. Osa talvella kaadetusta puusta varastoidaan lumen alle kesän käyttöä varten.
Lumivarastossa kuusi säilyy tuoreena ja vaaleana. Tuoreesta puusta saadaan enemmän kuituja talteen ja kuitujen valkaisuun tarvitaan vähemmän kemikaaleja kuin kuivahtaneeseen puuhun.
”Vaikka puuvaraston lumettaminen tykkilumella vaatii sähköä, niin lopputulos on plussan puolella”, Laakkonen sanoo.
Yhteen sanomalehtipaperitonniin tarvitaan puuta noin 1,8 kuutiometriä, kun kierrätyskuidun osuus on puolet. Tonnista sanomalehtipaperia saadaan 5 000 Maaseudun Tulevaisuutta yhden lehden painaessa 200 grammaa.
Kaipolasta kaikki vientiin menevä paperi lastataan suoraan VR:n vaunuihin, joissa rullat kulkevat Rauman satamaan.
”Kiskoilla kuljetus on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin kumipyörillä”, Laakkonen sanoo.
Valtaosa Kaipolan sanomalehtipaperista käytetään Suomessa ja liikkuu autokuljetuksina.
JUHA KAIHLANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
