Median vahtikoirat nukkuvat
Media kirjoittaa runsaasti mayakansan viimeisestä päivästä ja esittelee ikivanhaa korkeakulttuuria samalla.
Kirjoitin aiheeseen liittyen romaanin, joka syntyi samaan aikaan kun olin luonnontieteilijänä väittelemässä valtiotieteissä ja EU teki selvitystään siitä, miten suomalaiset ja 16 muuta kansakuntaa tuntee yhteiskuntatieteitä, politiikan aakkosia ja käsitteitä.
Suomi oli peränpitäjä ja tulosta ei medioissa juurikaan ihmetelty.
Lapin Kansassa, Kajalan Maassa ja Aamulehdessä siitä oli pieni uutinen sekä Vapaan Suomen numerossa 3 vuonna 2007. “Kansa ei ymmärrä politiikkaa” oli otsikkona ja näin se tutkimuksen mukaan Suomessa näytti olevankin.
Suomi kun oli peräpitäjä liki kaikessa mahdollisessa.
Kun noin kolmannes Euroopan kansalaisista oli politiikan kanssa hämillään, Suomessa vastaava luku oli noin puolet kansalaisistamme. Heidän vastauksissaan politiikkojen puheet ja käsitteet olivat joko aina tai liki säännöllisesti mahdottomia asioita ymmärtää, puppusanoja.
Se oli kuin tilaus uudelle poliittiselle liikkeelle.
Asiaa pohtineet päättelivät tämän johtuvan pääosin mediastamme. Meiltä kun on aina puuttunut sellainen vapaa tiedottaminen, jossa riippumattomia mielipidelehtiä olisi vaikkapa samaan tapaan satamäärin kuin Saksan monimuotoinen valtamedia edustaa.
Suomessa jopa käsitteistö oikeistosta ja vasemmistosta on vaikea.
Ay-politiikassa pääosa kokee olevansa porvari mutta vasemmiston hallitsemassa politiikassa (22 prosenttia).
Suomalaisethan ovat vahvasti järjestäytyneitä, ja meillä voi olla hallitus, jossa edustettuna ovat kaikki kuviteltavissa olevat poliittiset eurooppalaiset äärisuunnat. Sitä maailmalla ihmeteltäisiin, ellei Suomea tunnettaisi.
Toimittaja vallan vahtikoirana on muuttunut epämääräiseksi. Julkisen keskustelun, politiikan, talouden ja hallinnon esityslistan laatii eliitti, joka ohjaa myös ihmisten mieltymyksiä haluamaansa suuntaan. Siis siihen, millaisia asioita pidämme hyvinä tai luonnollisina yhteiskunnassamme.
Mediahan voisi toki nostaa esille myös sellaisia asioita, joita eliitti ei ehkä haluaisi, sekä kritisoida ja toimia kansalaiskeskustelun avoimena areenana, ei vain viihteenä.
Nykyisin sosiaalisen median suorempi vaikutus on tuonut esille kansalaisten arkielämän ja median johdatteleman yhteiskunnallisen todellisuuden välisen kasvavan kuilun, jossa yhtenä osana on juuri suomalaisten tutkimusten osoittama tietämättömyys.
On syntynyt purnaamista, jossa yksityisen ihmisen vaikutus on koettu vähäiseksi, vaalit turhiksi, ja tämä on johtamassa toimivan demokratian ja poliittisen instituution kriisiin.
Päätökset tehdään Helsingissä, Brysselissä, Wall Streetillä, jossa mediaa taas edustavat sellaiset megajätit kuin CNN, ABC, CBC, FOX ja tietysti NBC.
Saman aikaan kun EU teki omaa tutkimustaan ja itse väitöskirjaani, kirjoitin suuresta aineistosta romaanin, jossa mayakansan maailma oli yhtenä punaisena lainkana.
Kun romaani on mediana kallis verkostosta ostettavaksi, jaan sen nyt lukijoilleni toivoen avautuvasta uudesta kalenterista aiempaakin parempaa. Käsikirjoitus pienine kirjoitusvirheineen avautuu sivulta www.clusterart.org/sisus.pdf.
Matti Luostarinen
professori,
filosodian tohtori,
valtiotieteen tohtori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
