Saamelaisuuden selkeä määrittely on vaikeaa

Oikeusministeriö asetti viime kesänä työryhmän valmistelemaan ehdotusta saamelaiskäräjistä annetun lain tarkistamiseksi. Ehdotuksen oli määrä valmistua toukokuussa, mutta työryhmälle myönnettiin lisäaikaa syksyyn saakka.

Jatkoaikaa edelsi yli 30 tiedeyhteisön jäsenen vetoomus, jonka allekirjoittajat vetosivat Suomen valtioon, jotta saamelaisten asema Suomen alkuperäiskansana ja saamelaiskäräjien tehtävät sekä legitimiteetti saamelaisten perustuslaillisena itsehallintoelimenä eivät vaarantuisi.

Vetoomus käsitteli tärkeää asiaa, mutta saamelaiskäräjien legitimiteettivajeen syy on päinvastainen kuin vetoomuksen allekirjoittaneet, ja siten saamelaiskäräjien nykypolitiikalle tukensa antaneet, olettavat.

Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin. Tämä kansanvaltainen edustajisto edustaa saamelaisia kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä ja hoitaa saamelaisten kieltä, kulttuuria ja heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevia asioita.

Saamelaiskäräjien 21 jäsentä valitaan saamelaisten keskuudesta vaaleilla joka neljäs vuosi. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat saamelaiset, jotka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevien henkilöiden merkitseminen luetteloon perustuu vuonna 1962 tehtyyn saamelaisneuvoston haastattelututkimukseen.

Tutkimuksella selvitettiin, keiden suvussa saamen kieli oli äidinkielenä ja ketkä katsoivat kuuluvansa saamelaiseen kansanryhmään kyseisenä ajankohtana. Tarkoituksena ei ollut selvittää, kenen voidaan katsoa kuuluvan alkuperäiskansaan. Tätä ilmausta ei edes käytetty.

Tutkimus on ongelmallinen, sillä useat saamelaiset suvut ovat menettäneet kielensä kirkon ja valtion toimesta toteutetun suomalaistamisen seurauksena.

Lisäksi haastattelututkimus toteutettiin pääsääntöisesti ainoastaan Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa sekä Sodankylän kunnan pohjoisosissa. Tämä nykyinen saamelaisalue ei vastaa historiallista saamelaisaluetta, joka on käsittänyt myös koko Sodankylän, Kuusamon, Posion, Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken ja Kittilän kuntien alueet.

Tietoja ei myöskään kerätty edes koko tutkimusaluetta kattavasti.

Tohtori Erika Sarivaara on määrittänyt palkitussa väitöskirjassaan statuksettomat saamelaiset saamelaisiksi, joilla ei ole virallista saamelaisstatusta. Saamelaisstatus on henkilöillä, jotka on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Henkilön saamelaisuudesta päättää saamelaiskäräjien vaalilautakunta, joka koostuu viidestä pohjoissaamelaisesta henkilöstä. Lautakunta ei tunnusta metsäsaamelaisten ja osan inarinsaamelaisista oikeutta saamelaiseen identiteettiin.

Periaatteessa luetteloon kuuluminen antaa ainoastaan mahdollisuuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi saamelaiskäräjien vaaleissa.

Käytännössä asia on monitahoisempi, koska vaaliluetteloon merkitsemisellä on myös syvempi merkityksensä identiteetin, kielen ja kulttuurin kannalta. Oikeudellisesti kysymys on siitä, että henkilöä, jota ei ole merkitty vaaliluetteloon, ei pidetä saamelaisena.

Yksiselitteisen juridisen määritelmän luominen saamelaisuudelle on haastavaa. Kansainvälisten sopimusten mukaan vähemmistöön kuulumisen tulee perustua sekä yksilön omalle itseidentifikaatiolle että ryhmähyväksynnälle.

Nykytilanteessa osa alkuperäiskansaan historiallisesti ja kulttuurisesti kiistatta kuuluvasta väestöstä on kuitenkin ryhmähyväksynnällä rajattu alkuperäiskansan ulkopuolelle.

Ryhmähyväksyntämallia voisikin karrikoidusti verrata siihen, että maamme hallitus päättäisi, ketkä äänestävät seuraavissa vaaleissa.

Enontekiöllä nykyinen tilanne aiheuttaa jatkuvia ristiriitoja, eikä mikään virallinen taho aja statuksettomien saamelaisten asiaa. Alkuperäiskansan itsehallintoelimen tulee edustaa koko alkuperäiskansaa voidakseen toimia legitiimisti, aivan kuten kunnankin tulee edustaa kaikkia kuntalaisia.

Mikäli kieliperusteisesta saamelaismääritelmästä pidetään kiinni, tulee kielensä sulauttamisen johdosta menettäneiden metsäsaamelaisten ja muiden statuksettomien saamelaisten oikeusasema alkuperäiskansana tunnustaa erillisellä lainsäädännöllä.

Statuksettomien saamelaisten kieltämisestä maksetaan kovaa hintaa, sillä oikeus kuulua alkuperäiskansaan on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.

Mikko Kärnä

kunnanjohtaja

Enontekiö

Avaa artikkelin PDF