Ensimmäinen kuukauteni Brysselissä

Olen nyt ollut reilun kuukauden Maaseudun Tulevaisuuden kirjeenvaihtajana Brysselissä. Kiinnostavaa mutta monimutkaista, sanoisin ensikokemuksekseni.

Ensimmäiset uutisoinnit opettivat sen, mistä täällä kuulemma tulee rutiinia.

Samaan asiaan pitää palata monta kertaa

ja yrittää pysyä kärryillä kuka lopulta päättää. Päätökset tulevat hitaasti ja asiat etenevät jossain poliittisen keskustelun, virkamiesvalmistelun ja realismin tai

epärealismin (yleensä taloudellisen) ristivedossa.

Eräs kokenut Brysselin kävijä vahvisti, että lähes kaikki aiheet kiertävät vuodesta

toiseen, menevät välillä piiloon ja tulevat takaisin.

Maitokriisistä taitaa olla tullut sellainen. Tuskin vuosia kestävä, mutta monta juttua siitä on jo tehty ja tullaan tekemään.

Tuki Suomelle on jo kaksi kertaa varmaksi luvattu, vaan taas tuli käänne. Tosin ei Baltian saama tuki sulje pois vastaavaa Suomelle, vaikka se niin nyt tulkitaankin.

”Uskon, kun näen päätöksen”, aiempia lupauksia on kommentoitu.

Puhe on täällä halpaa, opasti perussuomalaisten meppi Sampo Terho ensitapaamisessamme ja katsoi kaukaisuuteen. Se näyttää olevan hieno vinkki. Puhetta, ja puhujia, riittää. Sekaan mahtuu parempaa ja huonompaa, yritän niitä täällä erotella toisistaan.

Toisaalta puhuminen on poliitikon ja lobbarin tärkein työkalu. Onnistuminen mitataan sillä, saako asioilleen muilta tukea.

Maitokriisissä puhe näytti tuottavan tulosta. Suomalaisten alussa hajanaiset puheet pikku hiljaa tiivistyivät yhdeksi viestiksi. Vähitellen lupauksista tuli kannanottoja kuten maatalousministereiden ja maatalousvaliokunnan viralliset linjaukset budjettineuvotteluja varten.

Mutta nyt viestin lopullista painoarvoa vasta mitataan. Maatalouspoliitikoiden puhuminen maitotuen puolelle on helpompaa kuin budjetista vastaavien ja

komissaari Phil Hoganin.

Jos nyt käynnissä oleva kohu viikonloppuna laantuu, aiheeseen palataan kun EU:n budjettipäätös tulee ehkä ensi viikolla.

Jos joku keino uutistyössä minua kiinnostaa, niin se on mittakaavojen selittäminen. Jyrki Kataisen 300 miljardin euron investointiohjelmasta puhutaan täällä

lakkaamatta. Äkkipäätä ajatellen summa tuntuu yhtä mahdottomalta kuin järjettömältäkin. Että Eurooppaan rakennettaisiin 300 Äänekoskelle suunnitellun sellutehtaan kokoista laitosta.

Todellisuudessa summa on suuri, mutta mahdollinen. Se on reilu kymmenes koko

EU-maiden 2 400 miljardin vuotuisista

investoinneista ja noin kaksi prosenttia

unionin bruttokansantuotteesta. Kun summa jaetaan tavoitteen mukaisesti kolmelle vuodelle, jää vuotta kohden sadan miljardin investoinnit.

Sen verran voitaneen lehmän häntää nostaa, että MT:ssä tämä tieto oli jo aikoja

sitten.

Pihallaolemisen henkilökohtainen ennätys lienee täällä rikkoutunut, sillä

tietoa tulee enemmän kuin kajuuttaan mahtuu. Toivottavasti aallonpohja on saavutettu, ainakin asiat alkavat pikkuhiljaa jäsentyä. Tosin ensimmäinen

kuukausi todennäköisesti riittää siihen, että luulee tietävänsä jotain. Kuulemma ensimmäinen vuosi kuluu opetteluun.

Joka tapauksessa juttua alkaa kohta

puoleen tulla muistakin aiheista kuin maitokriisistä.

aimo.vainio@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF