Voittaako järki työmarkkinoilla?

Kun tänään perjantaina SAK järjestää Helsingissä pääministeri Juha Sipilän johtaman hallituksen vastaisen suurmielenosoituksen, joutuu kysymään, mistä tässä on oikein kysymys. Tämähän on valtapolitiikkaa.

Kun Suomi on demokraattisesti hallittu maa, tämä tarkoittaa sitä, että valtiollisissa vaaleissa valittu eduskunta on se elin, jolla on korkein päätösvalta. Muodostettavan hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta.

Kun Suomessa sallitaan eri ammattialojen järjestäytyminen, jolla ne pyrkivät parantamaan jäsentensä etuja, on luonnollista, että aina voi syntyä jännitystiloja maan hallituksen ja eri ammattijärjestöjen välillä.

Suomi saa olla kuitenkin erittäin tyytyväinen sotien jälkeiseen aikaan, sillä valtiovallan toimenpiteiden ja ammattijärjestöjen kesken on kuitenkin aina löytynyt sellainen ratkaisu, jossa on hyväksytty koko

Suomen etu.

Ilman yhteenottoa ei tähänkään tilanteeseen ole päästy. 59 vuotta sitten Suomessa oli viimeinen yleislakko. SAK julisti yleislakon maaliskuun 1. päivänä 1956 ja se kesti maaliskuun 20. päivään asti.

Muistan tämän tilanteen erittäin hyvin, sillä olin silloin MTK:n Keski-Pohjanmaan liiton toiminnanjohtaja. Vastatoimena SAK:n yleislakolle MTK julisti maitotaloustuotteiden luovutuslakon.

Maakuntaliiton toiminnanjohtajana tehtävänäni oli kieltää kaikkia alueeni osuusmeijereitä ottamasta maitoa vastaan maaliskuun 1. päivänä. Puhelimella herätin aamuyöllä kaikkien osuusmeijereiden isännöitsijät ja sanoin, että MTK kieltää maidon vastaanottamisen, sillä lakkolaiset saattavat ryöstää maidon meijereistä. MTK katsoi, että turvallisinta oli pitää maito tiloilla.

MTK joutui pian lopettamaan maidon luovutuslakon, sillä maidontuottajien tilanne tuli kestämättömäksi, sillä maidon jäähdytyslaitteiden hankkiminen oli silloin vielä alkutekijöissään. Syy tuohon 156 yleislakkoon oli se, että valtiovalta oli kumonnut 1955 sodanaikaisen valtalain jolla oli hoidettu palkka- ja hintasäännöstelyä.

Kun hintasäännöstely loppui, nousivat kansalaisten elinkustannukset, ja SAK vaati silloista rahaa 12 markan palkankorotusta tuntipalkkoihin, mutta työnantajat eivät sitä hyväksyneet. Maaliskuun 20. päivänä lakko sitten loppui, kun työnantajat hyväksyivät SAK:n vaatimuksen, joka vastasi 6–10 prosentin korotusta tuntipalkkoihin.

Lopputulos tuosta 1956 yleislakosta oli se, että roima palkankorotus johti korkeaan inflaatioon ja pian oli yleislakolla saavutettu hyöty menetetty.

Kun nyt SAK ja muut työmarkkinajärjestöt ovat järjestäneet suurmielenosoituksen Suomen demokraattisesti valittua hallitusta vastaan, niin nyt pitäisi löytää sopu nopeasti, sillä muuten me kaikki suomalaiset häviämme.

Heimo Linna

entinen maa- ja

metsätalousministeri

Perho

Avaa artikkelin PDF