Diplomaatti ja tutkija

Diplomaatti on rehellinen mies, joka on

lähetetty maailmalle valehtelemaan isänmaansa

hyväksi.

Jos Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs

Bruce Oreck valehtelee, hän osaa tehdä sen

uskottavasti. Tämä tuli mieleen herran puhuessa Tieteen päivillä ilmastonmuutoksesta.

Oreck otti heti yleisön haltuun muutamilla tarkasti harkituilla sukkeluuksilla. Tämän

jälkeen katkeamatonta puhetulvaa väritettiin

ilmein, elein ja selkein dioin.

Punaiseksi langaksi esityksessä muodostui raha. Oreck toi esiin Suomessa yleensä unohtuvan bisnesajattelun: ”Investoi energiatehokkuuteen ja säästät selvää rahaa niin paljon, että investointi maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa.”

Oreck löi lukuja tiskiin. Los Angelesille

energiatehokkuus katuvaloissa on monen

miljoonan juttu ja pilvenpiirtäjän remontti

suorastaan hullua jättää tekemättä.

Kilowatit muuttuivat taaloiksi niin, että

tyhmempikin varmasti tajusi.

Esityksen päätteeksi suurlähettiläs kertoi, kuka

on tärkein toimija ilmastonmuutoksen torjunnassa. Valkokankaalle heijastui suuri teksti:

SINÄ.

Esitys olisi helposti mennyt hurmoshenkiseksi saarnaamiseksi, mutta Oreck muisti tieteellisyyden. Kaikki graafit ja

taulukot olivat niin selkeitä, ettei itse asia

jäänyt epäselväksi.

Hän esitteli piirakkagraafilla, miten

energiankulutus jakautuu. Kävi ilmi, että

kotitaloudet tuhlaavat energiaa eniten.

Esitelmän jälkeen yleisöstä esitettiin kysymys liikenteen päästöistä verrattuna vaikkapa

asumiseen. Suurlähettiläällä oli salamana

vastaus valmiina: ”Sehän on paljon helpompi asia korjata uudella teknologialla. Kun kävelen

Helsingissä, näen paljon satavuotiaita taloja mutten koskaan yhtä vanhoja autoja.”

Oreck ei ollut ainoa puhuja tilaisuudessa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja toi terveiset kansainvälisestä yhteistyöstä.

Ministerin puheenvuoro oli poliittisesti korrektia puhetekstiä. Luettelot ongelmista, muistuttelu tasa-arvon tärkeydestä ja pitkäpiimäiset selonteot niin pohjoisen kuin

glogaalin yhteistyön välttämättömyydestä

eivät tuoneet esiin mitään uutta tai

yllättävää.

Tai jos toivat, tärkeät pointit menivät

minulta ohi. Istualtaan, tasaisella äänellä paperista luettu ja ilman visuaalista tukea pidetty esitys ei jättänyt kummoisia muistijälkiä.

Maaseudun Tulevaisuuden viime

numeroissa on kirjoitettu metsistä hiilinieluina ja asian tökeröstä määrittelystä kansainvälisissä sopimuksissa. Metsätoimittajaa luonnollisesti kiinnosti metsäntutkijan puheenvuoro

otsikolla ”Ovatko metsät hiilen lähteitä vai nieluja – kohdellaanko Suomea väärin?”.

Esitelmässä saatettiin vastata ensimmäiseen kysymykseen. Osa puheista meni ohi, koska keskityin liiaksi saamaan jotain tolkkua

Metsätilastollisesta vuosikirjasta kopioiduista,

pienellä printatuista graafeista, joita ei avattu yleisölle tarpeeksi.

Lopputulos taisi olla, että kai ne kuitenkin enemmän nieluja ovat.

Suomen kohtelua sivuttiin aivan esityksen lopuksi. Esitelmöijä laukoi seuraavankaltaisen

virkkeen: ”Niin, Suomen edustajille näissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa voisi sanoa, kröhöm, no, parempi ehkä etten...”

Viimeiset kalvot kelattiin läpi esitelmöijän pysyessä täysin mykkänä. Vilkuilin ympärilleni todetakseni, etten ole ainoa, jonka suu on

loksahtanut auki.

Tuostako pitäisi tulkita kohdellaanko

Suomea väärin? Jos metsäntutkimuksen

ylimmällä huipulla istuva tutkija ei uskalla kommentoida oman maan poliitikkojen

osaamista, jossain on vikaa.

Ja jos samaa supisuomalaista henkeä on

puhallettu neuvottelupöydissä istuviin, en

ihmettele, että joskus saatamme jäädä

himppusen alakynteen.

Muistan kyllä, että tapahtuman nimi oli Tieteen päivät eikä komediaklubi. Tieteen

voi silti esittää kiinnostavasti.

Luulisi olevan esiintyjälle mieluisa haaste yrittää pitää sali hereillä ja paikan päällä

läpi esityksen. Ehkä jopa saada heidät

naurahtamaan jollekin sukkelalle ja tarkkaan harkitulle kielikuvalle.

Nyt suljin hetkeksi silmäni kuunnellessani

esitelmää hiilinieluista ja totesin kuulevani vain morsetusta. Tasaisella äänellä tuotettuja eripituisia tavuja, joista en tajua mitään.

antti.hirsaho@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF