Työtä ja lepoa
SANA SUNNUNTAIKSI
Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.
Mark.1:29–39
”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Nämä sanat sanotaan usein jumalanpalveluksen lopussa, kun kirkkokansa lähetetään kotimatkalle. Saamme luottaa, että siunaus kantaa, kun arjen tehtävät odottavat.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala tarkoitti, että ihminen eläisi jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa. Ihminen on Jumalan edessä palvelijan asemassa. Jumalan palveleminen ei kuitenkaan rajoitu vain yhteen tuntiin sunnuntaisin aamupäivällä. Se ei suinkaan pääty loppuvirteen.
Jumalanpalveluksen lähettämisen ajatus on, että Jumalan palveleminen jatkuu viikon jokaisena päivänä. Tämä ei tarkoita jatkuvaa virren veisaamista, vaikka sekin voi olla meille tärkeää. Päivittäinen lähimmäisen rakastaminen on arkista Jumalan palvelemista.
Ensi sunnuntain evankeliumi tuntuu jakautuvan kahteen osaan. Aluksi kerrotaan, että Jeesus on juuri ollut synagogassa. Paluumatkalla hän poikkeaa ystäviensä kotiin. Siellä Jeesus kohtaa myös Simonin anopin, joka on sairaana.
Jeesus ei paljon puhu, mutta hänen tekonsa saa aikaan kiitosta. Jeesus parantaa Simonin anopin. Jeesuksen kätten kautta tapahtuu sellaista, että sen seurauksena myös kaupungin muut sairaat tuodaan Jeesuksen luokse parannettaviksi.
Yllättäen tilanne muuttuu ja ajatukset viedään aivan toisaalle. Teksti jatkuu toteamuksella: ”Varhain aamulla Jeesus meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.”
Jeesus toimi esimerkillisesti. Mutta myös hän tarvitsi tehtävässään hiljaisuutta ja rukousta. Eikö tämä sama koske myös meitä, hänen seuraajiaan. Kiire ja tehtävien paljous voi uuvuttaa meidät. Siksi myös me tarvitsemme hiljentymistä.
Hiljaisuus ja rukous riittävät meille täällä Jumalan maailmassa.
Rukous: Jumala, anna meille joka päivä mitä tarvitsemme. Anna meille armo, ettemme päivän huolien keskellä unohda sitä, mikä on tärkeintä. Aamen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
