Biljoonan euron paketti

EU:n monivuotinen budjetti on taas kerran puserrettu kasaan.

Budjettineuvottelut ovat suurta

teatteria, joista riittää puhetta sekä

ennen että jälkeen.

Etukäteen neuvotteluista odotettiin poikkeuksellisen vaikeita.

Silti kaikki meni niin kuin aina

ennenkin. Sopu tuli toisella yrittämällä, vuorokauden sumplimisen jälkeen.

Voisi sanoa, että 28 maan budjetti

syntyy sittenkin aika helposti. Ainakin helpommin kuin Yhdysvaltojen liittovaltion budjetti.

Toimittajille reilun 30 tunnin työvuoro EU:n neuvoston pressikahvilassa

on pitkäveteinen, mutta onneksi väsymys

laskee myös huumorin tasoa.

Tunnista toiseen jatkuva tyhjänpäiväinen odottelu tuo mieleen armeija-ajat ja vitsit, joille kukaan ei normaalioloissa nauraisi.

Jyrki Kataisen (kok.) todistuksen

mukaan vähintään yhtä hauskaa oli

yläkerrassa budjettia kokoon parsivilla päämiehillä. En epäile sitä hetkeäkään.

Ei kukaan jaksa hampaat irvessä

vääntää tuntikausia jotain tylsiä lukuja. Suurin osa pääministerienkin ajasta

menee odotteluun ja huulenheittoon.

Pahimmassa tokkurassa lienee

paikalta poistunut EU-presidentti

Herman Van Rompuy, joka joutui

käymään läpi samoja numeroita 27

maan kanssa uudestaan ja uudestaan.

Loppuen lopuksi yöllinen vääntö muutti rahasummia ehkä prosentin tai kaksi.

Nyrkkisääntö EU-kokouksissa on, että tyytyväisiä tulokseen ovat kaikki

kokouksen osanottajat. Tyytymättömiä

taas kaikki muut. Paitsi tällä kertaa MTK, joka ensimmäisen ja mahdollisesti viimeisen kerran historiassaan äityi

kehumaan hallituksen saavutuksia.

Osa EU-budjetin taikaa on, että

jokainen voi kertoa siitä itselleen

sopivilla luvuilla. Budjettilukujen

laskemiseen on olemassa kolme vakiintunutta tapaa sekä useita vähemmän

vakiintuneita tapoja.

Esimerkiksi maatalouden pääluokan menoista kaikki arvostetut eurooppalaiset maatalousalan julkaisut ovat

kertoneet hieman erilaisia tietoja.

Myös Suomen nettomaksuosuuden muutoksesta tuntuu olevan liikkeellä

kovasti erilaisia arvioita.

Nettomaksu nousee, nettomaksu

laskee, nettomaksun nousu taittuu tai sitten nettomaksu pysyy entisellään. Kaikki ovat totta, ja jokainen saa uskoa ihan mitä itse haluaa.

Kuten aina ennen, tätäkin EU-budjettia on syytetty vanhanaikaiseksi, tuhlailevaksi ja väärin kohdennetuksi.

Edelleen hoetaan vanhaa kysymystä, miksi EU tukee enemmän lehmiä kuin tutkimusta ja talouskasvua.

Ehkä siksi, että ne lehmät kuitenkin tuottavat jotain. Maatalous on nimittäin niitä harvoja talouden aloja, jotka

Euroopassa kasvavat. Myös kriisimaissa.

EU:n maataloustuotteiden vienti,

joka sekin on kasvussa, vastasi edellisvuonna arvoltaan noin tuhatta Airbus-lentokonetta. Suomen osuus siitä, siis EU:n ulkopuolelle suuntautuvasta

ruokaviennistä, on seitsemän Airbusia.

Jos EU-alue lasketaan mukaan,

Suomen ruokavienti vastasi noin puoltatoista loistoristeilijää. Erona on vain se, että loistoristeilijöitä ei Suomesta viedä välttämättä enää ikinä. Ruokaa viedään joka vuosi enemmän.

Joka tapauksessa tutkijat saavat

uudessa rahoituskehyksessä roimasti

lisärahaa, kun maataloudesta ja aluepolitiikasta karsitaan.

Budjetin perusolemus säilyy kuitenkin

samana. EU siirtää rahaa kaupungeista maaseudulle ja rikkailta alueilta köyhille

alueille.

Eurooppalaista aluepolitiikkaa voi

perustella monella tavalla.

Pitää olla solidaarinen köyhiä

kohtaan. Kaikilla on oikeus samanlaisiin mahdollisuuksiin. Itä-Eurooppaa pitää hyvittää Stalinin tuhotöistä.

Paras perustelu on kuitenkin itsekäs. Muiden talouskasvu ja kehitys hyödyttää

meitäkin.

Itämeren alue on nykyisin Euroopan dynaamisimpia talousalueita. Kun

Puolan ja Baltian maiden perusinfrastruktuuri saadaan kuntoon, siitä voi tulla todellinen Euroopan kasvun moottori.

Eurooppaa yhdistävien liikennehankkeiden budjettia leikattiin rajusti

komission esityksestä. Pottiin jäi silti edelleen reilut 23 miljardia euroa. Sillä rakentaisi esimerkiksi toista tuhatta

kilometriä luotijunarataa.

Olisikohan itämerellisellä yhteislobbauksella tässä tilausta? Lähes

unohduksiin vaipuneeseen Rail Balticaan voisi panna vähän vauhtia.

Vai miltä kuulostaisi kolmessa tunnissa Helsingistä Varsovaan?

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF