Meidän koulu on peruskoulu
Peruskoulussa on myös vauhtia, ainakin Emmi Eerikäisen (vas.), Tuomas Penttisen ja Teemu Vierelän liikuntatunnilla. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoSODANKYLÄ (MT)
Vuonna 1972 Lapissa alettiin käydä peruskoulua. Muu Suomi seurasi perässä, ja vuonna 1978 myös pääkaupunki hylkäsi lasten jakamisen oppikouluun ja kansakouluun.
Tänään Järvikylien koululla Sodankylässä ei synny kiistaa siitä, onko peruskoulu hyvä koulumuoto vai ei. Oppilaille peruskoulu on ”koulu”. Yleensä se on kivaa. Muuta koulua ei ole.
Nuoremmat opettajat eivät vaivaa päätään miettimällä, oliko jokin entinen parempaa.
Opettajainhuoneessa käsien nostolla suoritettu äänestys ei tuota yhtään puoltoääntä vanhalle kansakoululle, jota vanhempi ikäluokka kävi. Heidän kätensä nousevat peruskoulun puolesta.
”Muutos toi tasa-arvoa. Aikaisemmin monia lahjakkaita lapsia jäi koulutuksen ulkopuolelle, kun tuli jako oppikouluun lähteviin ja kansalaiskouluun jääviin. Se oli osittain tuurin kauppaa”, vararehtori Jarmo Taavettila sanoo.
”Oppikouluun meno edellytti aina eri päätöstä, eikä se päätös ollut itsestään selvä. Vanhemmat saattoivat ajatella, että poikaa tai tyttöä tarvittiin kotitöissä tai että kouluttaminen maksoi liikaa.”
Samoin asian näkee Sodankylän sivistystoimen johtaja Risto Varis.
”Koulutus on tasa-arvoisempaa ja tavoittaa lapset paremmin koko maassa. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa hukata ketään.”
Taavettila arvelee, että opettajille vanha kansakoulu saattoi olla helpompi kuin nykyinen, mutta oppilaista pidetään peruskoulussa parempaa huolta – myös erityisryhmistä. Järvikylien koulullakin käy kiertävä erityisopettaja kerran viikossa.
40 vuotta sitten Järvikylien koulussa, silloisessa Syväjärven koulussa, käytiin kansakoulua. Neljännen luokan jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun. Sinne hyväksyttyjen koulumatka suuntautui Sodankylään. Kirkonkylälle lähti maanantaiaamuina toistakymmentä koululaisbussia.
Oppikouluun oli matkaa Syväjärveltä nelisenkymmentä kilometriä, Unarin kylältä yli 70. ”Päivälle tuli pituutta, kun seitsemältä lähdettiin kävelemään tien laitaan ja neljän jälkeen iltapäivällä palattiin. Kotona odotti sitten toiset työt. Piti alkaa sulattaa lumesta vettä lehmille”, teknisen työn opettaja Juha Nikkarila muistaa.
Järvikylien koulussa on nyt ensimmäiseltä yhdeksänteen luokkaan yhteensä 56 oppilasta. Opettajia on kahdeksan, lisäksi kaksi koulunkäynnin ohjaajaa ja toimistotyöntekijä.
Oppilaita Järvikylien kouluun tulee nyt lähes kymmenen entisen koulun alueelta. Vuosien mittaan on pantu kiinni niin Seipijärven, Unarin kuin Kierikin ja Riipin koulut ja monet muut.
Oppilaatkin ovat vähentyneet niin, ettei kaikilla kylillä ole kouluun lähtijöitä enää yhtäkään. Silti Sodankylässä on edelleen kahdeksan peruskoulua.
”Kouluverkko on suhteellisen laaja”, Varis toteaa.
Joillakin oppilailla koulumatkat ovat kuitenkin turhan pitkiä.
Laki asettaa alle 12-vuotiaan koulumatkan rajan kahteen ja puoleen tuntiin päivässä kun mukaan lasketaan odotusajat.
Rajaa ei Sodankylässä ylitetä, mutta kahden tunnin aika ylittyy muutamilla.
40 vuotta sitten sekin asia oli toisin. Osa oppilaista joutui asumaan asuntolassa ja pääsi kotiinsa vain viikonloppuina.
Varis pitää peruskoulua erittäin tärkeänä tasa-arvon kannalta.
Jos ongelmia on, ne ovat rahoituksessa ja koulun tuntijaossa, jota olisi ehkä kannattanut vielä miettiä.
Laaja valinnaisaineiden tarjonta saattaa kuulostaa hyvältä, mutta sen voi toteuttaa vain suuressa koulussa.
”Rahoitustilanne ajaa meitä yhä suurempiin yksiköihin. Se pidentää välimatkoja ja edistää syrjäytymistä.”
Jonkunlaiseksi tasa-arvon ongelmaksi voi sanoa sitäkin, että lukio-opetus on ”heilahtelevan kuntarahoituksen varassa”, mutta ammattiopetus saa rahansa turvatummin.
JOUKO RÖNKKÖ
Oppi-
kouluun meno
edellytti
aina eri päätöstä,
eikä se päätös
ollut
itsestään selvä.
Rahoitus-
tilanne ajaa
meitä yhä suurempiin yksiköihin.
Se pidentää välimatkoja ja edistää syrjäytymistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
