KANSAN SUUSTA Maa ei muokaten pilaannu
Suomi elää metsistä, väitetään. Mutta puuta ei voi syödä, joten yhtä hyvin voisi sanoa kuten entinen vesilahtelainen: maasta se on kun eletään.
Maa on kumppani, jonka kanssa tehdään työtä. Suomalaiset tiesivät, että maa ei muokaten pilaannu eikä se sontaa säikähdä. Joka maata kuokkii, sitä maa ruokkii, riimiteltiin Porissa.
Ei pidä kuitenkaan ruokkia liikaa, jottei maa köyhdy. Kalkki tekee isän rikkaaksi ja pojan köyhäksi, väittää sanonta Ruotsista.
Uudellakirkolla oli huomattu, että lapset riitelevät leikkikaluista, miehet maista. Näin olivat asiat myös lapsuuteni eteläpohjalaisella maalaiskylällä. Viihdettä ja dramatiikkaa kylän elämään toivat pyykkiriidat, jotka aika ajoin kärjistyivät kunnon turpakäräjiksi.
Maa kasvaa maatessakin, pelto piehtaroidessakin, väittää suomalainen sanonta. Toinen sanonta täydentää, että peltomies on aina rikas, kalamies keväällä, metsämies ei milloinkaan.
Rikas tai köyhä – ainakin ruokaa sai ennen helpoimmin sieltä, missä sitä viljeltiin. Maalla köyhyys on vain köyhyyttä, kaupungissa kurjuutta, kuvailee sanonta Pusulasta.
Raamatun luomiskertomuksessa ihminen tehdään maan tomusta. Maan poveen tomumaja myös kerran lasketaan.
Ja kansa laskee leikkiä tästäkin: kyllä maan alla maata saa, kun vaan madoilta rauhan saa.
TOPI LINJAMA
Kalkki
tekee isän
rikkaaksi ja pojan köyhäksi, väittää
sanonta Ruotsista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
