EK:n tiukka asenne lämmittää riihtä

Suomessa on totuttu siihen, että vaikeat asiat ratkaistaan kolmikantaneuvotteluissa.

Työmarkkinajärjestöt ovat vahtineet tarkasti, ettei esimerkiksi eläkeikää koskevia ratkaisuja tehdä ilman niiden myötävaikutusta. Näin siitä huolimatta, että monet päätökset koskevat myös muita kuin neuvottelupöydissä olevien järjestöjen jäseniä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on pyrkinyt jo pitkään eroon keskitetyistä tulopoliittista kokonaisratkaisuista. Siitä huolimatta viime neuvottelukierroksella syntyi jälleen keskitetty sopimus vuosille 2011–2013.

Raamisopimukseksi ristityssä sopimuksessa päätettiin palkkojen lisäksi muun muassa isyysvapaiden pidentämisestä ja työttömyyskorvauksiin tehtävistä muutoksista. Varsinaiseksi ongelmaksi on myöhemmin osoittautunut sopimus työntekijöiden kolmen päivän koulutusoikeudesta. Vieläkään ei ole päästy yksimielisyyteen, mitä sovittiin.

EK:ssa raamisopimuksen hyväksyminen johti vaihdoksiin järjestön johdossa. Pettymystä kuvaa myös se, että koulutuskiistasta on tullut tulppa kaikelle muullekin sopimiselle.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) pyysi joulukuussa työmarkkinajärjestöiltä esitystä keinoista työurien jatkamiseksi. Yhteistä näkemystä ei saatu määräaikaan mennessä. Vaikutti siltä, ettei ainakaan EK:ssa ollut suuria halujakaan. Lopputuloksena oli, että järjestöt jättivät omat esityksensä.

EK:n listan kovin vaatimus on yhteisöveroprosentin laskeminen nykyisestä 24,5 prosentista 15 prosenttiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Petteri Orpon mielestä esitys oli odotettu, mutta se ei ole realistinen.

Yritysten pääomarakenteen vahvistaminen yhteisöveroprosenttia laskemalla on perusteltua siinä tapauksessa, ettei hyötyä ulosmitata osinkoina, vaan rahat käytetään yrityksen kehittämiseen. Yksi vaihtoehto olisi Viron malli, jossa yrityksen tuloksesta maksetaan veroa vasta kun rahat otetaan yrityksestä ulos.

EK esittää myös eläkeiän alarajan nostamista 63 vuodesta ainakin 65 vuoteen sekä nollaratkaisua palkkoihin. Mitään veroja ei saa EK:n mielestä korottaa. SDP:lle eläkeiän nostaminen on erittäin vaikea asia.

EK:n tiukka linja näkyy myös siinä, miten järjestö suhtautui työministeri Lauri Ihalaisen (sd.) esittämään ja pääministeri Kataisen kannattamaan esitykseen tuloneuvottelujen aikaistamisesta maaliskuulle. Aikaistaminen sopii EK:lle, jos lähtökohtana on nollalinja palkankorotuksissa. Tämä ei kelpaa työmarkkinajärjestöille.

Ei ole ihmekään, etteivät järjestöt saaneet yhteistä esitystä aikaiseksi. SAK:lle verojen kiristys sopii. Verotettavaa löytyy SAK:n mukaan muun muassa kiinteistöistä, listaamattomien yhtiöiden osinkotuloista, ylimmistä ansio- ja pääomatuloista sekä perinnöistä. Orpon mukaan SAK:n esittämä metsätilamaksu ei sovi kokoomukselle.

EK:n tiukentunut asenne ja ylimitoitetut vaatimukset hallituksen puoliväliriiheen lämmittävät ilmapiiriä entisestään.

Hallitus olisi toivonut työmarkkinajärjestöiltä apua vaikeiden päätösten tekemiseen. Toisaalta hallituksella on nyt vapaat kädet käyttää sille kuuluvaa valtaa.

Hallituksen pitää pystyä tekemään sellaisia päätöksiä, jotka tukevat talouskasvua ja kohtelevat kansalaisia tasapuolisesti. Myös niitä, joilla ei ole edustusta työmarkkinapöydissä.

Hallituksen puoliväliriihessä pitää muistaa, että EK:n ajama tulojen nollalinja on maatalouden osalta jo nyt pahasti miinuksella. Nykyinen hallitus on leikannut viljelijöiden tuloja suhteellisesti eniten. Tulojen alennuslinja jatkui EU:n budjettiraamista sopimisen yhteydessä.

Hallituksen pitää nyt tehdä itsenäisiä päätöksiä, joista vastuuta ei voi siirtää muille.

Avaa artikkelin PDF