Talous- ja ihmissuhdehuolet syövät maaseudun perheiden voimia
Maaseudun asukkaita ahdistavat tällä hetkellä kiireen ja työmäärän kasvu, talousongelmat ja vaikeudet ihmissuhteissa.
Maaseudun Tulevaisuus kysyi muutamilta maaseudun tukihenkilöverkon aluevastaavilta, ovatko yhteydenotot lisääntyneet ja mitä asioita puheluissa ja muissa keskusteluissa eniten käsitellään.
Kaikki nostavat esille lisääntyneet erot.
”Avioerotilanteet ovat olleet nuorten isäntien aiheena”, yksi vastaajista kertoo.
Samoin toteaa toinen: ”Avioerot maaseudulla ja niiden mukanaan tuomat taloudelliset järjestelyt ja vaikeudet.”
”Erot ovat lisääntyneet, ja sitä kautta ainakin tilalle jäävän alkoholin käyttö sekä masennus.”
On vaikea sanoa, kumpi on syy ja kumpi seuraus, taloushuolet vai ihmissuhdepulmat. Usein ne muodostavat oravanpyörän, jossa toinen pahentaa toista.
”Taloudellinen epävarmuus on suurin huolenaihe”, yksi vastaajista kertoo. ”Muun muassa naudan- ja sianlihantuottajat ovat syvästi ahdistuneita, koska tulot eivät riitä toiminnan ylläpitämiseen.”
Tilanne voi johtaa pitkien perinteiden murtumiseen. ”Osa on lopettanut tuotannon kokonaan siinä vaiheessa, kun investoinnit on saatu maksettua.”
Toinen vastaaja kertoo, että taloudelliset vaikeudet askarruttavat nuoria maatalousyrittäjiä niin paljon, että moni suunnittelee kouluttautuvansa uuteen ammattiin. ”Hyvissä ajoin ennen kuin tuet vähenevät ja loppuvat. Se on tavallaan ennaltaehkäisevää toimintaa hyvinvoinnin kannalta.”
Tuotantoa jatkavilla tilakoko, työn määrä, kiire ja velkakin ovat kasvaneet, yksi vastaajista toteaa.
Usein laajentajat koneellistavat ja automatisoivat töitä. ”Mutta kaikkea ei voi korvata koneilla.”
Kiireen keskellä tarvittaisiin tukiverkkoja, mutta niissä on aukkoja.
”Asutaan kaukana muista. Kontaktit toisiin viljelijöihin ovat kovin vähäisiä. Hoitopalveluja ei ole tarjolla lapsille.”
Yksi vastaajista korostaa, että koulutettujen, ammattitaitoisten lomittajien saanti ja lomituspalvelujen sujuvuus on ensiarvoisen tärkeää.
”Pitäisi myös korostaa sitä, että lomat todella pidetään, etteivät lomittajat olisi tilalla vain aputyövoimana. Hetkeksi kotinurkilta irtautuminen auttaisi uusiin näkökulmiin.”
Moni muukin asia tai elämäntilanne painaa.
Sairaus ja työkyvyn menettäminen on yleinen aihe, yksi vastaajista toteaa.
Myös byrokratia rasittaa. ”Monet tilat ovat kuitenkin ulkoistaneet tukihakemusten teon ulkopuoliselle ammatti-ihmiselle.”
Tukimäärien näkyminen julkisesti aiheuttaa kateutta niin viljelijöiden kuin muidenkin ammattiryhmien välillä, yksi vastaajista huomauttaa.
Hän kysyy, miksi tuet pitää julkistaa. ”Eihän muidenkaan ihmisten palkkoja repostella lehtien palstoilla. Loppujen lopuksihan tuetaan kuluttajia, että he saisivat ruuan halvemmalla.”
Kynnys avun hakemiseen on maaseudulla edelleen korkea, kaikki vastaajat toteavat.
Yhteydenotot maaseudun tukihenkilöverkostoon eivät ole lisääntyneet. Osan mielestä ne ovat pikemminkin vähentyneet.
”Tuntemattomat ihmiset ottavat herkemmin yhteyttä vaikeissakin asioissa”, yksi vastaajista kertoo.
Hän huomauttaa, että näin tukihenkilöverkko juuri toimii. ”Toiminnan tarkoituksena onkin, että tuettava ei ole tuttu, mieluummin ei asu edes samalla paikkakunnalla.”
Viime aikojen perhesurmat ovat arvoitus tukihenkilöillekin.
”Itsetuhoisuus ei ole yhteydenotoissa useinkaan esillä, masentuneisuus kylläkin.”
Vaikeimmista asioista ei ehkä pystytä puhumaan. ”Jos ei ihminen löydä toivon kipinää tai ulospääsyä miltään auttavalta taholta, hän saattaa katsoa itsemurhan ainoaksi vaihtoehdoksi.”
Tukihenkilöt korostavat, että kaikilla, joiden kanssa talousongelmien kanssa painivat joutuvat tekemisiin, pitäisi olla erittäin herkät ”tuntosarvet”. ”Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi pankit, sosiaalitoimistot, maaseututoimistot, lomituspalvelu ja työterveyshuolto.”
Jos hälyttäviä merkkejä havaitaan, ihminen on ohjattava avun piiriin.
SATU LEHTONEN
Kyselyyn vastasivat tukihenkilö-
verkon aluevastaavat
Kaija Aikioniemi Pihtiputaalta,
Helena Haverinen Enonkoskelta ja Arja Kullanmäki Koski Tl:stä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
