KIELEN KIPINÖITÄ Terassille
Joskus ammoisina aikoina terassi oli puutarhan porrasmainen tasanne tai rakennuksen tasakatolle tehty oleskelutila.
Jos ravintolassa oli terassi, se oli katutason yläpuolella ja ulkona, useimmiten kuitenkin katettuna. Hienompien ravintoloiden ulkoilmatiloista käytettiin usein nimitystä puisto.
Jossakin vaiheessa – olisiko 1980-luvulla – sana sai uuden sisällön. Valkoiset muovikalusteet jalkakäytävälle ja sinne olutta vetelissä muovimukeissa tarjolle, niin sehän oli terassi.
Nyt uusi merkitys on jo niin vakiintunut suomen kieleen, että mikä tahansa seinien rajaamaton anniskelutila on terassi. Kahvit huoltoaseman mittarikentän ja seinän välissä ovat terassikahvit, ja kevään varma merkki ovat uutiskuvat ulkona lasin ääressä onnellisina värjöttelevistä ihmisistä. Viimeinkin terassikelit!
JUHA NEVALAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
