VIERASKOLUMNI Lasku hyvästämetsänhoidosta?
Euroopan parlamentti pääsi viime viikolla vihdoin summaamaan Durbanin ilmastokokouksen tuloksia. Tanskalainen ilmastokomissaari Connie Hedegaard oli kutsuttu parlamentin täysistuntoon kertomaan neuvotteluiden kulusta ja vastaamaan meppien kysymyksiin. Hän sai kuulla niin ylistyksiä kuin kritiikkiäkin.
Moni näki Durbanin historiallisena virstanpylväänä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, mutta toiset kritisoivat Hedegaardia melko kovin sanankääntein.
Itse nostin esille metsäkadon päästöjen kompensaatiomahdollisuuden. Olemme saaneet lukea tämänkin lehden sivuilta, että Durbanin tulos ei ole monenkaan mielestä hurraamisen arvoinen saavutus. Metsäkadon päästöjen kompensaatiomahdollisuuden poisjääminen nähdään suurena tappiona metsävaltaisen Suomen kannalta.
Olen itse myös pettynyt neuvotteluiden tulokseen tältä osin. Kun maamme maapinta-alasta yli kolme neljännestä on metsää, yhteiskunnan kehittäminen on melko lailla mahdotonta ilman metsäpinta-alan pienentymistä.
Suomessa metsiä raivataan noin 20 000 hehtaaria rakennetun ympäristön tieltä. Se on vain marginaalinen osa koko Suomen valtavasta metsäpinta-alasta. Maamme puuston kasvu on vuosittain kymmeniä miljoonia kuutiometrejä suurempi kuin poistuma, joten hiilinielua piisaa vastaisuudessakin.
Ilmastoneuvotteluiden tuloksessa ei näytetä huomioivan sitä, että puuston tilavuutta ja hiilinielua ei voida laskea vain pinta-alan perusteella. Neuvotteluiden tulos suosii maita, jotka ovat parturoineet metsänsä jo aikapäiviä sitten, kun taas hyvää metsänhoitoa harjoittaneet maat eivät saa kiitosta tekemästään tärkeästä työstä.
Pettymyksekseni ilmastokomissaari Hedegaard ei antanut asiaan kattavaa vastausta. Ympäristöministeri Niinistö ja Hedegaard ovat kuitenkin vakuutelleet, että Suomella aiheutuvat lisäkustannukset hyvitetään unionin sisäisessä taakanjaossa. Kompromissia puolustellaankin sillä, että EU:n piti tinkiä maankäyttöön ja metsätalouteen liittyvistä tavoitteista, jotta saatiin edes jonkinlainen lopputulos.
Ymmärrän, että varsinkin globaalit neuvottelut ovat kompromissien taidetta. Kokemukseni neuvotteluista 27 jäsenmaan Euroopan parlamentissa osoittavat, että kompromissi on harvoin kaikille paras ratkaisu. Siinä mielessä Durbanin kokous on ollut menestyksellinen. Kompromissin hakeminen lähes kaikkien maailman maiden kesken kun on hieman eri kokoluokan sovittelua. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestön niin kutsuttu Dohan kierros on ollut jäissä jo vuosia ja se on saanut monet menettämään uskonsa monenkeskisiin maailmanlaajuisiin sopimuksiin.
Niinistö ja Hedegaard aloittavat nyt neuvottelut Suomelle edullisemman menettelyn löytämisestä. Toivon suuresti, että Niinistö ja muu neuvottelukunta muistavat, että metsävarat ovat Suomelle tärkeä hyvinvoinnin ja kasvun lähde.
Metsä on myös tärkeä energiavaramme. Esimerkiksi pienpuun energiatuki on erittäin tärkeä metsäenergian korjuun kannustaja. Toivon, että poliittinen johto ja virkamieskunta vaikuttavat myös siihen, että pienpuun energiatuki menee komissiossa läpi.
Suomen metsävarat pysyvät valtavana hiilinieluna niiden kestävästä käytöstä huolimatta. Sen vuoksi metsäpinta-alan väheneminen pitäisi voida kompensoida edelleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
