VIERASKOLUMNI Todellisia biotalous-tekoja tarvitaan
Euroopan parlamentti on jo hiljentynyt kesälomille, mutta vipinää riitti ihan viime metreille saakka.
Koko kevään yksi merkittävimmistä lainsäädäntöhankkeista on ollut biopolttoainelainsäädännön uudistaminen. Biopolttoaineiden todelliset ilmastovaikutukset ja varsinkin niiden vaikutus maankäytön muutokseen ja globaaliin ruokaturvaan ovat olleet kuumia keskustelunaiheita jo pitkään.
Kysymys, voiko ruokaa laittaa tankkiin, on tärkeä, sillä biopolttoainepolitiikalla on ollut merkittävä vaikutus maailman ruokamarkkinoihin.
Olen vaikuttanut lainsäädännön valmistelussa aluekehitysvaliokunnassa, ja lausuntoni hyväksyttiin kesäkuussa.
Politiikan on otettava reipas askel kehittyneiden biopolttoaineiden suuntaan.
Kestävät ja ilmastoystävälliset raaka-aineet, kuten metsäteollisuuden sivuvirrat ja hakkuutähteet, ovat tulevaisuuden polttoaineiden raaka-aineita. Omassa lausunnossani puupohjaisille polttoaineille onkin laaja tuki.
Aluekehitysvaliokunta ymmärtää, kuinka paljon kasvupotentiaalia kehittyneillä biopolttoaineilla on.
Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä. Koko keskustelu on ajautunut väärille raiteille. Kun lainsäädännön alkuperäinen tarkoitus on ollut puuttua pellolla kasvavien biopolttoaineiden huonoihin ympäristövaikutuksiin ja edistää kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoa, keskustelujen painopiste on siirtynyt yhä enemmän aivan muualle.
Pettymyksekseni parlamentin ympäristövaliokunta päätyi esittämään monimutkaisia lisäkestävyyskriteerejä ja byrokraattisia varmennusjärjestelmiä puupolttoaineille. Tämä voi tarkoittaa sitä, että näiden ilmastoystävällisten ja kehittyneempien biopolttoaineiden tuotanto voi kangerrella, koska kotimaista raaka-ainetta ei välttämättä ole helposti saatavilla.
Itse näen, että uuden sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen ja tuotanto tarvitsevat vahvan tuen. Erilaisia kannustinjärjestelmiä tarvitaan, jotta tuotanto pääsee kunnolla käyntiin.
En aivan ymmärrä ympäristövaliokunnan kantaa. Ilmeisesti joidenkin mielestä tavallisen fossiilisen polttoaineen käyttö on hyväksytympää. Hyvin ristiriitaisia ovat puheet, kun toisaalta halutaan tukea biotaloutta mutta samalla vaikeuttaa kestävien raaka-aineiden käyttöä. Eurooppalaisen biotalouden kasvu tukehdutetaan näin jo alkumetreillä.
Hanskoja ei kuitenkaan kannata vielä lyödä tiskiin, sillä työ jatkuu. Seuraavaksi on vuorossa parlamentin täysistuntoäänestys ja muutoksia on luvassa. Aluekehitysvaliokunnan lisäksi moni muukin parlamentin valiokunta on pettynyt ympäristövaliokunnan tulokseen.
Biopolttoainelainsäädännön uudistaminen on ollut taas osoitus siitä, kuinka moni haluaisi puuttua jäsenmaiden harjoittamaan metsäpolitiikkaan. Kun Euroopan unionin yhteistä metsäpolitiikkaa ei ole, tehdään metsäpolitiikkaa niin kutsutusti ”keittiön kautta” juuri tällaisten metsiin liittyvien lainsäädäntökokonaisuuksien avulla.
Suomen on syytä pitää entistä tarkemmin varansa ja vaikutettava, että politiikka on johdonmukaista ja jäsenmaalähtöistä. Biotalous on Suomen ja koko Euroopan kasvun avain.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
