Metsäsijoittaja hakee ison tuoton
Metsäsijoittaminen on helppoa – ainakin jos asialla ovat ammattilaiset. Toistaiseksi metsiin sijoittaminen ja niiden ammattimainen hoito on kuitenkin jäänyt Suomessa vähäiseksi.
”Yhdysvalloissa yli puolet, Ruotsissa vajaa kolmannes ja Suomessa kymmenisen prosenttia metsistä on ammattimaisesti hoidettuja yksityismetsiä”, laskee toimitusjohtaja Mikael Beck UB Nordic Forestista.
Beck lukee ammattimaisesti hoidettuihin metsiin yhtiöiden ja institutionaalisten sijoittajien hoitamat metsät. Niiden lisäksi myös osa yksityisistä metsänomistajista harjoittaa aktiivista metsätaloutta.
Beckin mukaan metsän omistamiseen tarvitaan lisää vaihtoehtoja. ”Yksityismetsien ongelmana on pieni tilakoko, mikä ei mahdollista hyviä puukauppoja. Monet metsänomistajat ovat myös passiivisia. He jättävät puut lahoamaan pystyyn.”
Beck omistaa itse 90 hehtaaria metsää. Hänen mielestään se on alarajoilla, jos metsätaloutta haluaa harjoittaa tehokkaasti ja pitää yllä tasaista kassavirtaa.
Tilakoon kasvattamiseen on tarjolla vaihtoehtoja. Sellaisia ovat esimerkiksi yhteismetsät. Uutta ajattelua edustavat metsään sijoittavat rahastot, jotka tarjoavat tasaista tuottoa.
Ideana on, että sijoittajan ei tarvitse huolehtia metsänomistamiseen liittyvistä käytännön asioista.
UB Nordic Forest on hankkinut omistukseensa 19 000 hehtaaria metsää. Ne sijaitsevat lähinnä Väli-Suomessa, mikä ei ole sattumaa.
”Etelä-Suomessa metsien kasvu on kova, mutta niin ovat hinnatkin. Pohjois-Suomessa metsä taas on halvempaa, mutta sen osto ei silti kannata, koska kasvu on niin hidasta”, Beck toteaa.
Parhaan tuoton sijoitukselle saa Väli-Suomesta. Sielläkin metsärahasto laskee tarkkaan, mitä se ostaa. Rahastoa kiinnostavat 30–60-vuotiaat metsiköt, joissa on kova arvokasvu.
”Haemme metsistä 5–6 prosentin reaalituottoa. Jos mukaan lasketaan metsämaan hinnan nousu, nettotuotto nousee jopa kahdeksaan prosenttiin.”
Beckin mukaan UB:n metsien hoidossa ja hakkuissa lähtökohtana on arvokasvu. Se pidetään korkeana yläharvennuksilla, jotka ajoitetaan siihen, kun puusto on 20–22-senttistä rinnan korkeudelta.
Yläharvennuksen jälkeen puut saavat kasvaa 15–20 vuotta, jonka jälkeen päätetään jatkosta. Se voi tarkoittaa uutta yläharvennusta, siemenpuuhakkuuta tai perinteistä uudistamishakkuuta.
”Uudistaminen viljellen on kilpailukykyinen menetelmä Etelä-Suomessa. Pohjoista kohti mentäessä uudistamisen ja taimikonhoidon kustannukset syövät tuottoa.”
Sijoitusrahasto arvostaa tasaista kassavirtaa. Siksi kantohinta ei ohjaa puukauppojen ajoitusta yhtä paljon kuin yksityismetsissä.
”Ammattimaiset metsätalouden harjoittajat tasaavat puukapan vaihteluita. Totta kai myös me myymme enemmän silloin, kun puulla on hyvä kysyntä ja hinnat ovat huipussaan. Emme silti myy kerralla usean vuoden puita”, Beck sanoo.
Ammattimaisesti toimivalle sijoittajalle metsätalous on siis tiukkaa panoksen ja tuoton optimointia. Moni yksityinen metsänomistaja pähkäilee puukauppojen ja metsänhoidon kanssa ilman tarvittavaa osaamista.
Osalle paras vaihtoehto olisi metsistä luopuminen, mutta kynnys perintömetsien myyntiin on korkealla.
”Uuden vaihtoehdon voisi kehittää metsien vuokrauksesta. Se olisi toimiva vaihtoehto monelle pienen metsätilan omistajalle, jotka eivät ole kiinnostuneita metsien hoitamisesta.”
Tekesin tukema Metsävuo-hanke pohtii metsän vuokrauksen käytännön toteuttamista.
Hankkeessa ovat mukana sekä UB Nordic Forest että metsien arvon määrittämiseen keskittynyt Suomen Sijoitusmetsät. Sijoitusmetsien toimitusjohtaja Kari Kangas kertoo, että he pystyvät arvioimaan metsätilojen myyntihinnan keskimäärin 100 euron tarkkuudella hehtaarilta.
Tarkkaa arviota tarvitaan sekä metsän kauppahinnan että vuokran määrittämiseen.
Beck näkee, että metsän vuosivuokra voisi olla noin neljä prosenttia metsän arvosta. Jos koko vuokran ottaisi etukäteen, vuokra jäisi pienemmäksi.
”100 000 euron arvoisen metsätilan vuokraaminen kymmeneksi vuodeksi voisi antaa metsänomistajalle esimerkiksi 30 000 euroa kerralla käteen.”
Jarmo Palokallio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
