Bittikin periytyy kuoleman jälkeen, mutta digiyhtiöt haraavat vastaan – iCloudiin tallennettu perhealbumi voi hävitä kuin tuhka tuuleen

Perinnön jättäjän kannattaa huomioida elinaikana kertynyt digiaineisto siinä missä muukin omaisuus. Kuva: Jukka Pasonen

Yhä useammin vainajalta jää paljon muutakin perintöä kuin pankkitili sekä asunto ja sen irtaimisto.

Netin käyttöön tottuneelta saattaa jäädä esimerkiksi Facebook-tili, sähköpostiarkisto, deittipalvelun profiili, netti­pokeritili ja kourallinen virtuaalivaluutta bitcoineja.

Laskut ja kirjanpito voivat sijaita tietokoneella paperi­tulosteiden sijaan.

Virtuaalinen omaisuus periytyy samalla lailla kuin fyysinen jäämistö, sanoo perhe- ja perintöoikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta.

Yksinkertaiselta vaikuttava periaate on kuitenkin juurtunut käytäntöön hitaasti ja osin vasta käräjöinnin kautta.

Merkittävä päätös syntyi heinä­kuussa, kun Saksan korkein oikeus linjasi, että Facebookin oli annettava vanhemmille pääsy heidän kuolleen tyttärensä tietoihin yksityisviestejä myöten.

Vanhemmat halusivat selvittää, oliko junan alle jääneellä tytöllä ollut itsemurhaan viittaavia ajatuksia.

Vanhemmilla oli tiedossaan tyttären Facebook-tunnukset, mutta yhtiö oli muuttanut tytön tilin niin sanotuksi muistosivuksi, jolta tietoja ei enää voi lukea.

Facebook perusteli tietojen salaamista viestintäsalaisuudella.

Oikeus totesi, että käyttöoikeussopimus sosiaalisen median tileihin periytyy.

Tuomioistuin rinnasti Facebook-viestinnän perinteiseen kirjeenvaihtoon. Siirtyväthän paperikirjeetkin muun omaisuuden mukana omaisten vapaasti luettavaksi.

Jos sähköisen palvelun salasana ei ole tiedossa, omaisten pääsy tietoihin on astetta mutkikkaampaa.

Kuolinpesän osakkaiden on oltava yksimielisiä vaatimuksessaan, jotta palveluntarjoajalta saadaan tunnukset vainajan tietoihin.

Suurin osa ihmisten verkkojäämistöstä ei ole rahan arvoista. Poikkeuksen muodostavat esimerkiksi rahapelit ja virtuaalivaluutta bitcoin.

Voimakkaasti salattu bitcoin-perintö voikin muodostaa pulman. Omaisuus on arvokas, mutta siihen ei pääse millään käsiksi, kun ei ole sellaista tahoa, joka siitä vastaisi.

Kangas rinnastaa bitcoinin tapauksiin, joissa tavallista varallisuutta on kätketty.

”Tekniset kysymykset eivät poista oikeudellista tosiseikkaa, että virtuaalivaluutta on perittävää varallisuutta. Perinteisenkin varallisuuden selvittämisessä on ongelmia, jos sitä on esimerkiksi piilotettu Panamaan.”

Oikeus perintöön ei riipu sen rahallisesta arvosta. Kiinnostus rahallisesti arvottomaan viestintään voi herätä esimerkiksi Saksan oikeusjutun kaltaisissa tapauksissa, joissa kuoleman syihin liittyy epäselvyyksiä. Jotkut haluavat muuten vain selvittää vainajan elämän­vaiheita.

Kangas heittää esimerkin:

”Aaro-poika voi olla faijansa sähköposteista kiinnostunut, kun tulee täysi-ikäiseksi ja Saulista aika jättää.”

Jos omaisten selvittelytaakkaa haluaa helpottaa, tiedot kannattaa pitää järjestyksessä ja taata omaisille niihin pääsy.

Tilit, tunnukset ja salasanat voi mainita testamentissa tai erillisessä asiakirjassa, jonka saatavuus kuoleman jälkeen varmistetaan esimerkiksi pankki­lokeroon tallettamalla, Kangas vinkkaa.

Toinen keino on Googlen Inactive Accounts Manager, eräänlainen sähköinen kuolleen miehen kytkin, kertoo espoolainen Pii Paappanen.

”Jos en kirjaudu kolmen kuukauden sisällä Googlen palveluihin, Google olettaa, että olen kuollut. Sen jälkeen yhtiö yrittää vielä saada minua kiinni. Jos en edelleenkään vastaa, käynnistyy ennalta määrittelemäni toimintasarja: Ystävä, vaimo ja veli saavat postin, johon on kirjoitettu olennaista tietoa.”

Mainosalalla työskentelevä Paappanen teki opinnäytetyön digitaalisesta kuolemasta vuonna 2011. Sen jälkeen hän on seurannut aihetta harrastuksenaan.

Digitaalinen pesänselvittely on sentään jonkin verran helpottunut vuosien mittaan.

”Silloin edes Googlella ei ollut valmista palvelua käyttäjän kuoleman varalle. Ilmeisesti yhteydenottoja on tullut riittävästi, että sellainen kannatti tehdä.”

Ulkomaisten palveluntarjoa­jien käytännöt ovat kirjavia. Applen iCloudin käyttö perhe­albumin säilytyspaikkana ei ole välttämättä järkevin valinta, sillä käyttöehdoissa mainitaan, että kaikki oikeudet palveluun talletettuihin sisältöihin tuhotaan asiakkaan kuollessa.

Tavallista on, että tietoja annetaan, jos omainen pystyy todistamaan käyttäjän kuoleman ja oman sukulaisuussuhteensa asiakirjoin.

Suomalaisilta tahoilta saa verraten hyvää palvelua.

Pankit saavat tiedon kuolemasta automaattisesti väestötietojärjestelmästä. Samoin saa Veikkaus, joka lakkauttaa vainajan pelitilin automaattisesti ja siirtää varat tämän pankki­tilille.

Silti epäselvyyksiä ja harmeja voi koitua kotimaassakin.

MT:n tietoon tulleessa tapauksessa suomalaispankki ei luovuttanut vainajan saamia e-laskuja leskelle, vaan kehotti pyytämään tietoja laskuttajilta.

Kankaasta vaikuttaa siltä, että pankki on toiminut väärin. Pesänselvittäjällä pitäisi olla pääsy pankkitietoihin.

”Tärkeintä on, ettei kuvitella, että viestinnän kehitys olisi synnyttänyt maailman, jonne oikeussäännöt eivät ulotu. Laille on ominaista joustava sopeutuminen yhteiskunnan kehitykseen.”