"Poro ei ole laitumella yksin – tarvitaan yhteispeliä"

Raportti edistäisi porotalouden kestävyyttä huomioimalla ekologisten seikkojen ohella myös poronhoidon taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kriteerit ja edellytykset. Kuva: Kimmo Haimi

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Helsingin yliopiston, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Ympäristökeskuksen yhteisen KEBIPORO-hankkeen (kestävä biotalous porolaitumilla) loppuraportti julkistettiin maanantaina.

Suosituksissa pidetään tärkeänä poronhoitoalueen eri osiin laadittavia, paliskuntien erityispiirteet huomioivia kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia porolaidunten käyttö- ja hoitosuunnitelmia.

Laidunkiertojärjestelmiä pitäisi esityksen mukaan kehittää ja poromääriä säädellä sopivaksi erilaisille laiduntyypeille ja laidunalueille. Yhtenäisimmät jäkälikköalueet raportissa suojattaisiin kokonaan porojen kesäaikaiselta laidunnukselta ja tallaukselta.

Porotalouden kestävyyttä raportti edistäisi huomioimalla ekologisten seikkojen ohella myös poronhoidon taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kriteerit ja edellytykset.

”Porojen laidunnuksen ohella myös metsätalous, maankäyttö ja ilmastonmuutos vaikuttavat yhä enemmän talvilaidunten määriin, tilaan ja käytettävyyteen. Samalla useat laitumista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja poronhoitohoitomenetelmistä riippuvat tekijät heijastuvat poronhoidon kestävyyden osa-alueisiin”, hankkeen vetäjä, Luken erikoistutkija Jouko Kumpula erittelee.

Maa- ja metsätalousministeriön vetämälle porolukutyöryhmälle luovutettava raportti ehdottaa myös poronhoidon ja teurastusten toteuttamista niin, että poromäärät pysyvät suurempien sallittujen eloporolukujen sallimissa rajoissa.

Porojen aiheuttamia haittoja maanviljelylle, asutukselle, liikenteelle ja lomarakentamiselle ehdotus vähentäisi tai jopa estäisi muun muassa laidunten käytön suunnittelulla. Maankäytön suunnittelussa pitäisi edelleen kehittää neuvottelu-, tiedonsiirto- ja vuorovaikutusjärjestelmiä maankäytön suunnittelusta vastaavien tahojen ja poronhoidon välille.

Myös paliskuntien välistä yhteistyötä haluttaisiin kehittää sekä joissain tapauksissa paliskuntia mahdollisesti jopa yhdistää toimivimpien laidunkokonaisuuksien aikaan saamiseksi. Metsätalouden ja porotalouden välisiä neuvottelu-, vuorovaikutus-, tiedotus- ja tiedonsiirtojärjestelmiä tulisi kehittää.

”Poronhoidolle tärkeiden jäkälä- ja luppolaidunalueiden säästäminen hakkuilta tai varovainen käsittely turvaisi tärkeiden talvilaidunalueiden säästymistä”, raportissa sanotaan. Lisäksi maankäytössä haluttaisiin säästää maankäytöltä ja rakentamiselta säästyneet rauhalliset laidunalueet uusilta hankkeilta.

Poronhoitajien liikkeenjohdollista osaamistakin haluttaisiin lisätä. Apuna olisi koulutus, neuvonta ja yritysvalmennus.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo, ettei ole lukenut koko raporttia, mutta pitää sen suosituksia järkeenkäypinä.

"Suosituksiin on listattu aivan oikeita asioita, vaikka läheskään kaikki niistä eivät ole helppoja toteuttaa. Tärkeää on, että ymmärretään, ettei poro ole laitumella yksin, vaan siellä on myös muita toimijoita. Yhteispeliä tarvitaan, Ollila kommentoi.