Elämän rikkautta: Herkkuja tehdään porukalla
Miehet herkkujäätelöiden takana kolmessa polvessa: Ahti, Matti ja Anton Kärkkäinen Peltolan tilalla Rautalammilla. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoSUONENJOKI,
RAUTALAMPI (MT)
Vajaa vuosi sitten isäksi kolmannen kerran tullut Matti Kärkkäinen, 49, on impulsiivinen yrittäjä, jolla on monta ideaa kypsymässä. Toisaalta hänellä on myös vahva tahtotila, että töitä on vihdoin pystyttävä jakamaan. Hän haluaa enemmän aikaa perheelleen.
”Yhden avioliiton tuhosin jatkuvalla kiireellä”, hän juttelee, kun olemme kiertäneet Suonenjoella sijaitsevan Peltolan juustolan tilat, seuranneet jäätelön valmistusta sekä maistelleet sinihomejuustoa ja mustikkasorbettia.
Kärkkäisellä on yli 20 vuoden kokemus jäätelöiden ja juustojen teosta.
Pikkupojasta saakka hän on Rautalammilla sijaitsevalla kotitilallaan seurannut keskustelua suomalaisen karjatalouden tulevaisuudesta. Olihan hänen Ahti-isänsä tuolloin paitsi maanviljelijä, myös mukana meijerin hallinnossa ja kunnallispolitiikassa.
”Meijerijutut tulivat kyllä tutuiksi”, Kärkkäinen hymyilee.
Maatalousoppiin hän lähti Pohjanmaalle Ilmajoelle.
”Kaikkien kannattaa lähteä oman maakunnan ulkopuolelle katsomaan asioita uusin silmin. Onneksi EU on tehnyt suomalaisista maanviljelijöistä maailman kansainvälisintä joukkoa.”
Valiolla kaupparatsuharjoittelijana hän oivalsi, että kaupanteko on hänen alaansa. Vähitellen selväksi tuli sekin, että sielultaan hän on yrittäjä.
Agrologiopintoja seurasi Muuruveden maatalousoppilaitoksessa järjestetty jatkojalostuksen kurssi.
”Laman jälkimainingeissa suomalainen ravintolakulttuuri räjähti käyntiin. Meistä jalostuskurssin käyneistä parikymmentä hankki jossain vaiheessa elantonsa maatilatuotteiden jalostuksesta ja markkinoinnista. Syntyi viinitiloja, juustoloita ja muuta lähiruokatarjontaa”, Kärkkäinen muistelee.
Vuodet 1995–1996 olivat ratkaisevia: Peltolan tilalla tehdyille jäätelöille avautuivat ovet pääkaupunkiseudulla, ensimmäiseksi Hotelli Vaakunan 10. kerrokseen.
”Yhdestä tapahtumasta Timo Melto bongasi meidät ja kysyi, voitko tehdä sorbetteja. Vastasin, että toki se onnistuu. Heti sen jälkeen syöksyin soittamaan silloiselle vaimolleni ja kysyin, mitä ne sorbetit on”, Kärkkäinen virnistelee.
Vaimo neuvoi oikean keittokirjan ääreen, ja niin alkoi syntyä sorbetteja keittiömestareiden iloksi.
”Hienoissakaan ravintoloissa ei ollut enää väkeä tekemään kaikkea alusta alkaen itse. Niinpä me pääsimme komponenttitoimittajaksi. Edelleen ravintolat ovat meidän tärkeimpiä ostajiamme. Yli puolet jäätelöstä päätyy Helsinkiin.”
Kärkkäinen on huomannut, että ihmiset tinkivät taantumassa herkuista kuten juustoista. Peltolan Blue -sinihomejuuston myynti on laskenut viime vuoteen verrattuna.
Sen sijaan jäätelöä menee enemmän, mikä kertoo siitä, etteivät ravintolat pysty taaskaan tekemään niitä itse. Kärkkäiselle lähetetään reseptejä ja pyydetään kokeilueriä uusista muotimauista.
”Yhteen aikaan kaikki halusivat viherherukkaa, nyt on tilattu Limoncelloa eli sitruunaliköörillä maustettua jäätelöä. Erikoisimpia ovat kehäkukka–valkosuklaajäätelömme, mutta oma suosikkini on niinkin suomalainen kuin pistaasijäätelö”, Kärkkäinen luettelee esimerkkejä yli 400 mausta.
Jäätelökoneen ääressä Tiina Vauhkonen maustaa parhaillaan vaniljajäätelöä pekaanipähkinöillä. Seuraavaksi jonossa on karpaloilla ja karpaloliköörillä aateloitava herkku.
Vauhkonen työskentelee määrätietoisesti, koko ajan seuraava askel mielessään.
”Jäätelönteko sopii luonteelleni, koska se on säpäkkää. Ai lempimaku? Kuningatar. Oma ideani oli kokeilla talkkunaa ja on täällä tehty ruispuolukkaa myös”, Vauhkonen kertoo.
Käsityöstä huolimatta jäätelönteossa reseptiikka vaatii millin tarkkuutta. Peltolan jäätelöissä maku ja rakenne on hiottu viimeisen päälle.
”Ideoita emme ehdi keksiä samaa vauhtia kuin keittiöpäälliköt niitä meille suoltavat. Jujumme piilee juuri persoonallisissa resepteissä ja tietenkin aidoissa raaka-aineissa”, Kärkkäinen vakuuttaa.
Siinä missä jäätelökoneella on liikuttava liukkaasti, juustolassa vallitsee harras hiljaisuus. Tarja Lukkarinen pakkaa Peltolan Blueta tyylikkäisiin koivukuosisiin pakkauksiin silmä tarkkana: jokainen pala tarkistetaan, että hometta on kasvanut tasaisesti ja riittävästi.
”Saimme sinihomejuustoon lentävän alun, kun Aura-juuston kehittäjä Tapio Kuronen oli saneerattu Valiolta ulos ja tuli meidän remmiimme. Tapio opasti elintarvikeinsinöörimme Saara Kankaanpään juustomestariksi.”
Kylmiössä eri-ikäiset juustot kypsyvät ja odottavat markkinoille lähtöä. Roquefortia muistuttavia juustoja kypsytellään kahdeksan viikkoa eri kylmiöissä, välillä kääntäen ja suolaten.
Parinkymmenen kilometrin päässä juustolasta Peltolan maatilalla 17-vuotias Anton Kärkkäinen ajaa rehua vauhdilla säilöön. On sopiva poutasää. Traktorin ratissa hän on kuin kotonaan: 5- tai 6-vuotiaana hän jo alkoi pihassa työnnellä lumia koneella pulkkamäeksi.
”Eihän häntä edes näkynyt ratin takaa”, muistelee pappa Ahti Kärkkäinen.
Pappa soitetaan paikalle kotoaan muutaman sadan metrin päästä, jotta saadaan Peltolan miehet yhteiskuvaan.
Navetan sivussa karja käyskentelee tyytyväisenä niityllä.
Peltoa on 102 hehtaaria. Myös 30 hehtaarin sopimusalalta korjataan sato. Karjan lisäämishaaveita ja luomutuotantoa estää se, ettei seudulla ole saatavilla lisämaata.
”Eihän tämä viisasta ole ollut, jos rahaa ajattelee. Paljon enemmän tuloja olisi tullut keskittymällä jompaan kumpaan, mutta olen halunnut olla sekä tuottaja että jalostaja. Minulle se on elämän rikkautta.”
Maratonkunnossa oleva Kärkkäinen pitää hyvää ruokaa harrastuksenaan. Kurkistus huippukokkien maailmaan on avartanut hänen elämäänsä, samoin se, että on päässyt tekemään mielin määrin kauppaa.
”Politiikkaa en tähän sentään kaipaa, vaikka isäni olikin 28 vuotta valtuustossa ja isoisäni 34 vuotta.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
