Pientuottajien tukeminentärkein syy kuulua ruokapiiriin
Herttoniemen ruokapiirin jäsen Niina Lappalainen nouti perjantaina tilaamansa tavarat Herttoniemen asukastilasta. Teo-poika avusti tomaattien punnituksessa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoKun helsinkiläisen Herttoniemen ruokapiirin jäseniltä kysyttiin syitä olla mukana toiminnassa, selväksi ykköseksi nousi paikallisten ja pientuottajien tukeminen.
Piirin perustajiin kuuluva Olli Repo kertoo yllättyneensä tuloksesta.
”Lähiruokaa myyvien nettifirmojen asiakaskyselyissä kärkeen ovat nousseet oma ja lähipiirin terveys. Arvelin, että lisäaineettomuus ja terveysmielikuva olisivat ykkösinä meilläkin.”
Repo tietää, että ruokapiirin aktiivisimmille jäsenille pientuottajien tukeminen suoraostoilla on tärkeää. ”Mutta en arvannut, että suuri osa porukasta on samaa mieltä – että he nimenomaan haluavat vaikuttaa ostamalla lähellä tuotettua.”
Ruokapiiriin kuuluu 250 jäsentä, joista tosin vain osa on aktiivisia. Kyselyyn vastasi 75 jäsentä.
Moni suomalainen ruokapiiri on käynnistynyt yliopisto-opiskelijoiden aloitteesta.
Herttoniemen ruokapiiri on Revon mukaan heterogeenisempi: mukana on alusta saakka ollut kaiken ikäisiä ja koulutus- ja tulotasoltaan erilaisia ihmisiä. Näin kyselyn tulostenkin voi ajatella heijastelevan suomalaisten ajatuksia opiskelijamaailmaa laajemmin.
Herttoniemen ruokapiiri perustettiin vuoden 2010 alussa. Nyt siihen kuuluu Revon arvion mukaan viitisenkymmentä aktiivista kotitaloutta. Elintarvikkeiden toimittajia on 30–40.
Jäsenet tekevät tuotetilauksensa ruokapiirille, joka välittää ne tuottajille. Tuottajat kuljettavat tuotteensa piirin jakelutilaan, jossa ne jaetaan kahdesti viikossa. Hävikin välttämiseksi jäsenten tilaukset ovat sitovia.
Suuri osa ruuasta on luomua, mutta se ei Herttoniemen ruokapiirissä ole ainut kriteeri, Repo kertoo. Tärkeintä on maku ja muu laatu.
Nykyään ruokapiiri toimii osana osuuskuntaa. Tämä on tehnyt mahdolliseksi osa-aikaisen työntekijän palkkaamisen sekä kylmäkalusteiden hankinnan.
Revon mukaan moni ruokapiiri kaatuu kiinteän yritysmuodon puutteeseen. ”Harrastuspohjainen toiminta käy usein lopulta liian raskaaksi. Piirin käynnistää esimerkiksi äitiyslomalainen, ja kun hän palaa töihin, toiminta hiipuu.”
Onko ruokapiirien helppo löytää tuottajia?
Revon mukaan on. ”Ongelma on ehkä enemmän se, miten tuottaja löytää lähimmän ruokapiirin.”
Ruokapiirien määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Repo arvioi, että niitä on satoja.
Maa- ja metsätalousministeriö kutsui viime vuonna ruokapiirien vetäjiä koolle, ja siitä lähtien parikymmentä piiriä on pitänyt yhteyttä epävirallisesti, Repo kertoo.
”Tämän verkoston avulla voimme nykyään auttaa ruokapiiriä etsiviä tuottajia.”
SATU LEHTONEN
Moni suomalainen ruokapiiri on käynnistynyt yliopisto-opiskelijoiden aloitteesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
