Puolustaminen vaihtui kehittämiseen
Äitien ja lasten tapaamisissa tutustutaan ja parannetaan maailmaa. Vasemmalla Katja Räsänen sylissään Armi-tytär, Katri Huhtala Werner-poikansa kanssa ja Kaisa Piispanen tyttärensä Bedan kera. Yhteistä äideille on ainakin se, että kaikki toivovat kyläkoulun jatkavan toimintaansa. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoPIEKSÄMÄKI (MT)
Peiposjärven koulun uusi alkuopettaja Katriina Härkönen hehkuu innostusta. Hän on muuttanut perheineen miehen työn takia Pieksämäelle, ja heti kokeneelle opettajalle tarjoutui työpaikka 20 kilometrin päästä kodista.
”Ihanaa tulla maalle, ja koulussa vaikuttaa olevan hyvä ilmapiiri”, kahden pojan äiti hehkuttaa.
Etelä-Savon kyläasiamies Tuula Elorantakin on käynyt Peiposjärven koulua. Parhaillaan hänen poikansa on siellä neljännellä luokalla.
”Muutapa Siikamäkeen!” Eloranta heittää ensitapaamisella Sastamalasta tulleelle Härköselle.
Härkönen toppuuttelee, ettei halua omaa eskarilaista luokkaansa ja toisekseen jääkiekkoharrastus pitää miesväen Pieksämäellä.
Elorannalta kylän markkinointi käy joka tapauksessa luontevasti.
Hän pitää kotikylästään ja tuntee sieltä kaikki. Jokaisen uuden oppilaankin hän muistaa toivottaa erikseen tervetulleeksi.
Valtakunnallisen Vuoden kylä -tittelin viitisen vuotta sitten pokannut Siikamäki-Peiposjärvi on Elorannalle sydämen asia. Kuten muutkin kotimaakunnan kylät kouluineen, hän muistuttaa.
”Nyt ei ole varaa hiljaisuuteen, koska on päästy hyvään nosteeseen.”
Eloranta esittelee Siikamäen aseman tuntumassa sijaitsevat sahan, lemmikkieläinten hoitolan, kuljetusliikkeen, metsäkoneyrityksen, taksin, raskaskonekorjaamon ja suoramyyntihallin.
Uusia taloja on parin kilometrin säteelle noussut neljä. Tontteja riittää, kun joku tahtoo oman paikkansa metsikköön raivata.
Alle kouluikäisiä lapsia kylässä on kotihoidossa peräti yli 30, heidän lisäkseen on kymmenkunta hoitolasta.
”En sanoisi, että puolustamme koulua. Sanassa on pysähtyneisyyden sävyä. Koulu on asukkaiden elinkaarikeskus. Se palvelee väkeä vauvasta vaariin. Nyt pitää päästä eroon vanhoista koulupiiri- ja kuntarajajaoista ja keskittyä siihen, mikä koulu kutakin perhettä parhaiten palvelee”, Eloranta selvittää.
”Kyläkoulujen kehittäminen on mitä parhainta elinkeino- ja hyvinvointipolitiikkaa”, hän sanoo.
Siikamäki-Peiposjärvi sijaitsee valtatie 23:n kahden puolen siten, että työssä käydään yhtä lailla Pieksämäellä kuin Varkaudessakin. Kuntanaapurina on Joroinen.
Jo nyt kuntarajoilta lapset tulevat Peiposjärven kouluun, jossa on oppilaita 27. Viime vuonna heitä oli 34 ja ensi vuonna päästään jälleen yli 30:en.
Koulun siipiparakissa toimiva ryhmäperhepäiväkoti helpottaa perheiden elämää: lapset saa tuoda ja hakea yhdestä osoitteesta.
Koulu ei ole pelkkä koulu ja ryhmis, vaan siellä pidetään kerhoja ja kokouksia iltapäivistä iltaan: on hevoskerho, pienten koululaisten iltapäiväkerho, atk-kerho ikäihmisille, seurakunnan perhekerho. Kylän urheiluseura järjestää jumppaa naisille ja liikuntakerhoa lapsille.
Viikko-ohjelmaa listaa koulun johtajaopettaja Susanna Tourunen.
”Hyviä puolia on yhteisöllisyys. Tiedostan, miten koulun toiminta vaikuttaa kylään ja päinvastoin”, Tourunen kertoo.
Äitien ja lasten ”kärrikerho” kokoontuu tällä kertaa Joroisten puolella Karhuselällä Kaire ja Esko Huttusen kodissa. Kerhon syntytarinan tietää opettaja Susanna Tourunen:
”Raskaana ollessani meille tuli käymään kaksi ystävääni ja päivittelimme, että jotakin voisi tehdä yhdessä äitiyslomalla. Aloitimme lenkkeilyn lastenvaunuja työntäen, mutta nopeasti tapaamiset siirtyivät sisätiloihin ja keskityimme kahvitteluun ja ajatusten vaihtoon.”
Sittemmin kärrikerhon aloitteesta Pieksämäellä alettiin maksaa lasten kotihoidon kuntalisää.
Tällä kertaa Huttusilla isäntä Esko on klapitöissä ulkona, kun tupa on täynnä naisia ja lapsia.
”Me parannamme maailmaa”, selittävät sisarukset Katri Huhtala ja Kaisa Piispanen.
Molemmat ovat asettuneet omalle kotikylälleen käytyään muualla välillä.
”Peiposjärven koulua käytiin, ja tuntuisi hyvältä, että omat lapset saavat kouluikään kasvettuaan käydä samaa koulua”, uuden talon kotikyläänsä rakentanut Katri Huhtala haaveilee.
Lapsuuden kotiinsa muuttanut Kaisa Piispanen puolestaan kuvaa itseään maalaistytöksi, joka haluaa viettää aikaa Beda-tyttärensä kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Hänen äitinsä ja mummonsa ovat myös käyneet Peiposjärven koulua, joten perinteitä opinahjolla heidän suvussaan riittää.
Villelän omakotitaloalueella asuva Riikka Kinnunen on jo kuullut epäilyjä, ettei koulun jatkuminen olisikaan varmaa.
”Nopeasti huhut kasvavat ja epävarmuus vaikuttaa esimerkiksi muuttoinnokkuuteen. Kyläkoulussa parasta on se, että lapset ovat siellä kavereita kaikkien kanssa.”
Kärrikerhon ansiota on se, että monet kylän lapset tuntevat toisensa jo ennen kouluun menoa, vakuuttelee Pia Leikas.
”Tuntisimmeko mekään toisiamme, ellei kerhoa olisi?” hän heittää hyvälle ystävälleen Riikalle.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
