Minne tunteet jatulkinta kadonneet
Kauhiasti yllätyin, millaisia kommentteja Mannerheim-elokuva on saanut osakseen. Suomalaiset eivät ole uskaltaneet käyttää omia tunteitaan ja älyään. He pitävät filmiä pinnallisena ja kömpelönä. Kömpelöitä ovat kai Picassonkin maalaukset jonkun mielestä.
Kysymys on tarinasta, jossa Mannerheimin elämä on vain taustalla.
Ehkä vanha tarinankertoja haluaa varoittaa joskus vielä maailmanvaltaan nousevan Afrikan nuorisoa niistä virheistä, joihin valkoiset ja keltaiset rodut ovat syyllistyneet.
Elokuvaa täytyy katsoa aivan toisesta näkökulmasta kuin tavallisia draamoja, joissa on paljon toimintaa ja jankutettuja tapahtumia ynnä korostettuja seksi- ja väkivaltakohtauksia.
Tuli mieleen piirros, joka on tehty muutamalla viivanvetäisyllä, siis jonkinlainen karikatyyri ihmisestä yleensä.
Elokuva muistutti myös äärimmäisen pelkistettyä sananlaskua tai haikurunoa, ehkä myös hyräilyä, joka käsittää vain pari sointua. Muinaisuudesta kantautuvaa kivipaateen rummutusta, alkuihmisen sydänääniä. Tunteitten ja oivallusten kohtua.
Elokuvarunon tekijät olivat uskaltaneet luoda tunnelmaa niin yksinkertaisilla symboleilla, että moni katsoja olisi valmis pitämään niitä arkipäiväisinä kliseinä. Tuli leiskui kuvaamassa tunteitten roihua. Opetus tiivistyi yhdeksi lauseeksi tai kuvaksi.
Päähenkilö ontui, koska mikään ei ole täydellistä, ei edes kansan ihailemassa sankarissa. Hänenkin taustastaan löytyy kärsivä ja raadollinen ihminen. Majesteetillinen hevonen nosti ihmisolennon maan tomusta ylimykselliseen mahtiin.
Sotaa näkyi vain televisioruudussa ja marssivissa jaloissa, ikään kuin sotilailla ei olisi päätä ollutkaan.
Kunniamerkit eivät juuri erottuneet maihinnousupuvun veripilkkuisista kuvioista. Mitalienjakotilaisuudessa vaaleanpunaiseen vaatteeseen pukeutunut vaimo seisoi kainosti sivussa unelmoimassa täysipainoisesta perhe-elämästä. Siviili jäi totisesti joulukuusenkoristeitten ja palopuheitten varjoon.
Suurelle rakkaudelle aiotun kosintaillallisen aikana tapahtuva yksinkertainen koreografia ennusti jo, että morsian tulee pakenemaan. Pariskunta kiersi juhlapöytää kuin kissa kuumaa puuroa.
Kohtalon iva toteutui päähenkilön kohdalla. Koska isänmaansa itsenäisyyttä puolustava mies oli aatteensa vuoksi hylännyt perheensä, niin hän tuli itse hylätyksi itsenäisen nuoren naisen taholta. Kaikkea ei voi saada, ei nykyaikanakaan.
Neljäkymmentäviisi minuuttia oli oikea runsaudensarvi. Tuskin jokin kolmen tunnin mammuttielokuvakaan pystyy aina yhtä tehokkaasti herättämään myötäelämisen tunteita
Pyhänä palvotun sotamarsalkan elämää sivuava filmi pani todella mielikuvituksen ja tulkintaenergian liikkeelle. Syvästi puhuttelevia, eläviä kuvia, vaikka pienellä budjetilla.
Ritva-Liisa Harjumaa
Rovaniemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
