Yksittäisen taistelijan selviytyminen talvisodassa ei ollut armeijan kasvatustyön tulosta – "Suuri osa miehistä oli karaistunut rauhanajan maa- ja metsätöissä”
Talvisodan päättymisestä on kulunut perjantaina 13. maaliskuuta 80 vuotta.
Näin juhlittiin talvisodan alkamisen 70-vuotismuistotilaisuutta Helsingin Mannerheimin aukiolla vuonna 2009. Kuva: Jaana KankaanpääMaanpuolustuskorkeakoulussa Suomen sotien historiaa tutkitaan sotataidon ja puolustusjärjestelmän kehityksen näkökulmasta. Sodankäynti on nykypäivänä radikaalisti erilaista kuin 80 vuotta sitten käydyssä talvisodassa.
Robotiikan ja tekoälyn kehityksestä huolimatta ihminen tekee silti edelleen sotatilanteessa päätökset kuten talvisodassa, sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen Maanpuolustuskorkeakoulusta muistuttaa.
Karjalaisen mukaan talvisodan upseereita ja sotilaita ei kannata aliarvioida, vaikka heillä ei ollut käytettävissä kaikkia nykyajan teknisiä apuvälineitä.
”80 vuoden takaisessa talvisodan sukupolvessa oli paljon älykkäitä ihmisiä. Sotaa johtivat ja operaatioita toteuttivat fiksut, koulutetut ja kielitaitoiset henkilöt”, Karjalainen painottaa.
Mikko Karjalainen julkaisi lokakuussa ensimmäisen kokonaisesityksen Suomen sotien 1918–1944 aikaisesta päämajasta. Sotilaallisen johdon näkökulmasta Suomi oli varsin hyvin varustautunut talvisodan syttyessä.
Syksyn 1939 aikana laadittiin esimerkiksi ohjeet päämajan siirtymisestä Helsingistä Mikkeliin, viestiyhteyksistä ja ketkä päämajassa palvelisivat johtohenkilöiden tarkkuudella.
”Suomalaisten 1930-luvulla suurin pelko Neuvostoliiton yllätyshyökkäyksestä ei toteutunut. Karjalan kannaksen ylimääräiset kertausharjoitukset mahdollistivat sen, että puolustautuminen pystyttiin aloittamaan heti rajalta.”
Talvisodan aikana päämaja oli päätöksissään yhtenäinen, koska motivaatio oli puolustussodassa korkealla ja kolmen ja puolen kuukauden aikana esikunnassa ei syntynyt sotaväsymystä.
”Sodanjohdon takaraivossa oli koko ajan ajatus, että vihollinen miehittää maan, jos puolustautuminen ei onnistu”, Karjalainen sanoo.
Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim oli talvisodan aikana pääsääntöisesti hyvässä fyysisessä kunnossa. Sodan viimeinen viikko oli poikkeus, jolloin hän poti talviflunssaa.
Suomi oli vielä talvisodan syttyessä hevosvetoinen maatalousmaa, vaikka teollisuuden, kaupan ja palveluammattien osuus kasvoi voimakkaasti.
Mikko Karjalainen on itsekin maatalon poika, ja hänen molemmat isoisänsä saivat elantonsa maataloudesta. Suomalaisten luontoyhteys oli 1940-luvun taitteessa paljon vahvempi kuin nykyään.
”Yksittäisen taistelijan selviytyminen talviolosuhteissa ei ollut armeijan kasvatustyön tulosta, vaan suuri osa miehistä oli karaistunut rauhanajan maa- ja metsätöissä.”
Talvisodan puolustustaistelua helpottivat armeijalle 1920- ja 1930-luvun aikana kehitetyt kenttäkeitin, kompassi, teltta ja kamiina, Karjalainen kertoo.
”Silti talvisodan ihme lähti yksittäisestä miehestä ja naisesta, jotka olivat valmiita kestämään sodan fyysisesti raskaita koettelemuksia.”
Karjalaisen mukaan kaikille sotilaille pystyttiin jakamaan talvisodassa henkilökohtainen ase ja tarpeeksi patruunoita. Puutteita oli sen sijaan esimerkiksi tykistössä ja panssarintorjunta-aseistuksessa.
Sodan loppuvaiheessa maaliskuun alussa 1940 tilanne oli hyvin kriittinen, koska neuvostojoukot pääsivät Viipurinlahden yli, ja rintama natisi liitoksistaan.
”Kun aseet vaikenivat 13. maaliskuuta, rauha tuli kreivin aikaan. Suomen kenttäarmeija ei olisi kestänyt yksin kovin kauaa samanlaisia taisteluita”, Karjalainen kiteyttää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
