Kuvanveistäjä kesyttää terästä ja tekniikkaa
Teoksiin piilotettu tekniikka vaatii aika ajoin huoltoa. Antti Maasalo vaihtaa Täkänän (1972) hehkulamput ympäristöystävällisiin led-valoihin ja 2,7 watin moottori saa uuden hihnan. Juha Harju Kuva: Viestilehtien arkistoALAJÄRVI
Taiteilijan ura oli pienen pohjalaispitäjän maanviljelijäperheen pojalle liki mahdoton haave vielä 1950-luvun lopulla.
”Eihän täältä olisi voinut kuvitellakaan, että hakisi Ateneumiin Helsinkiin opiskelemaan”, Lehtimäellä syntynyt ja asuva kuvanveistäjä Antti Maasalo toteaa.
Tie ammattitaiteilijaksi avautui kulttuurikilpailujen ja näyttelyiden myötä. Käänteentekevä hetki oli ARS69-näyttely, jonka näkeminen vei nuoren opettajan valon ja liikkeen maailmaan.
”Siellä oli ensimmäisen kerran Suomessa esillä valoteoksia ja kineettisiä veistoksia.”
Pronssinen patsas ei ollutkaan enää se ainoa oikea veistos.
”Tuli ikään kuin lupa tehdä töitä, joita ei ollut aiemmin sallittu.”
Kova teräs ja teknologia heräävät eloon Maasalon teoksissa ja tulevat osaksi luontoa tuulen, veden ja auringon voimalla.
Ekologista energiaa hyödyntää myös ateljeekoti, jonka taiteilija on rakentanut synnyinseudulleen Alajärven Lehtimäelle.
Poikkitaiteellisesta Dimensio-ryhmästä tuli uutta etsivän taiteilijan henkinen koti.
Jo 40 vuotta toimineen ryhmän jäseniä yhdistää avoin suhtautuminen tekniikkaan, mikä näkyy vahvasti myös Maasalon taiteessa.
”Olen yrittänyt riistää taiteelle kaikesta mistä vähänkin voi viedä”, hän myöntää.
Ennakkoluulottomuus sai hyödyntämään tietokoneita heti ensimmäisten graafisten käyttöjärjestelmien tultua markkinoille. Viime vuosina veistoksia on syntynyt muun muassa laserleikkauksen avulla.
Insinöörien ihmeet eivät silti saa varauksetonta ihailua.
”Teknologian pitää palvella ihmistä eikä toisinpäin. Sillä pitäisi parantaa hyvinvointia ja viihtyvyyttä, eikä stressata ja turmella ihmisen elinympäristöä.”
Kunnioitus luontoa ja kiinnostus kestävää elämäntapaa kohtaan näkyvät arkkitehti Kirmo Mikkolan yhteistyössä Maasalon kanssa suunnittelemassa ateljeekodissa. Se oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen monienergiatalo.
”Itsenäisyyspäivänä 1976 saimme ensimmäisen kerran eteläseinän suuren lasi-ikkunan taakse pingotetuista tummista pinnoista auringon passiivilämpöä. Kesällä 1977 otimme maalämmön käyttöön”, pitkälti hartiapankkivoimin taloa rakentanut Maasalo kertoo.
Luonnon oma energia liikuttaa ja valaisee myös monia veistoksia, mikä häivyttää taiteen, teknologian ja luonnon välisiä rajoja.
”Pyrkimyksenäni on kätkeä teknologiaa mahdollisimman paljon, että se olisi teoksissa huomaamatonta eikä varastaisi pääosaa. Sen sijaan haluan tehdä luonnonilmiöitä näkyväksi.”
Maasalon veistoksiin voi törmätä puistoissa, toreilla, kävelykaduilla ja julkisissa rakennuksissa. Arjen ympäristöön luotu taide on lähellä yli 80 julkista teosta tehneen taiteilijan sydäntä.
”Julkinen teos on tarkoitettu kaikille. On tärkeää, että taidetta ei tehdä mihinkään varastoon, vaan ihmiset saisivat nähdä sitä.”
Maasalolla on ollut silmää suunnitella taidetta myös lapsia varten.
”Aikoinaan opettajan työssäni huomasin, että koulujen pihat olivat aivan kuin keskitysleireiltä, niissä ei ollut mitään virikkeitä. Yritin monta kertaa sanoa, että voisiko asialle tehdä jotain.”
Valtakunnallisen suunnittelukilpailun voiton myötä Maasalo pääsi lopulta vaikuttamaan ankeisiin olosuhteisiin. Lasten iloksi on syntynyt reilun kolmenkymmenen vuoden aikana kymmenkunta leikkikenttää ja -veistosta.
Leikkimielisyys on läsnä myös meneillään olevassa tasavallan presidentin kutsunäyttelyssä Kultarannassa, jonne taiteilija valitsi kaksi työtä presidenttiparia silmälläpitäen.
”Ääniharavan valitsin siksi, että Sauli Niinistöä on kutsuttu vaalien ääniharavaksi”, Maasalo paljastaa hymyillen.
Tuulikellot valikoituivat puolestaan Jenni Haukion runokokoelman Sinä kuulet sen soiton perusteella.
”Siitä löytyy säe ’porttikäytävissä soivat vapaaksi päästetyt tuulikellot’.”
Kutsunäyttely tuli iloisena yllätyksenä kokeneelle taiteilijalle. Kordelinin säätiö huolehti näyttelyn käytännön järjestelyistä.
”Mielestäni Kultaranta on teoksilleni ihan paras mahdollinen paikka.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
