huidunperä Eduskuntavaaleja odotellessa

Meillä Suomessa poliittiset olot ovat nyt – varsinkin näin parhaana loma-aikana – varsin rauhalliset. Suuria poliittisia kiistoja ei ole.

Tosin, kuten on todettu, tyytymättömyyttä näyttää jonkin verran olevan nykyhallitusta kohtaan. Niin sen vuoksi, että hallitus on pannut käyntiin odotettuja ja miltei jo luvattuja poliittisia suurhankkeita, mutta ne eivät ole edenneet.

Huidunperän Pelto-Huinalassa vietettiin viime viikonvaihteessa isännän nimipäiviä. Tuttuun tapaan me seudun maallikot keskustelimme päivän ajankohtaisuuksista ja arvioimme niitä.

Kun eduskunta on lomalla, eikä media ole saanut erityisen uutisarvoisia kerrottavia maan hallituksestakaan, puheenaiheet suuntautuivat meillä muun muassa hallituksen koostumukseen.

Erikoista oli, niin totesi yksi meistä, että maassamme on tapahtunut aikojen myötä monenlaista kehitystä, kun hallituksia on koottu.

Hallitusohjelmat ja hallitusten koostumukset tapaavat syntyä neuvottelujen tuloksena. Erityisen kiintoisaa kansalaisten on seurata, mitkä puolueista ryhtyvät toimeen, ketkä henkilöt haluavat johtoon ja vastuuseen ja keitä neuvotellaan ministereiksi.

Kansalaisia kiinnostaa myös, mikä on naisten lukumäärä hallitusta muodostettaessa, mitkä ministerituoli kuuluvat naisille ja keitä niihin on aihetta sijoittaa.

Poliittisissa naisjärjestöissä jouduttiin pitkään toivomaan ja odottamaan naisten pääsyä hallituksen jäseniksi.

Vasta vuonna 1927 sosialidemokraatit oli se puolue, joka ensimmäisinä teki eduskunnassa pitkään toimineesta naisjäsenestään maan ensimmäisen naisministerin.

Kyseessä oli kansanedustajana siihen mennessä jo yli kaksi vuosikymmentä toiminut Miina Sillanpää. Hänen virallinen nimityksensä oli vaatimattomasti apulaissosiaaliministeri.

Naisten pääsy maamme hallituksiin jatkui nyt hiljalleen. Vuosina 1927–1976 hallituksia muodostettiin maassamme 59. Kyseisen puolen vuosisadan aikana naisia valittiin 23 hallitukseen ja yhteensä 21 naista toimi ministerinä, kun ministereitä kaikkiaan oli 424.

Pääministeriksi naisia ei tällöin valittu.

Tiedot kertovat, että yksi naisministereistä, Tyyne Leivo-Larsson, joutui vuonna 1958 toimimaan silloisen pääministerin Reino Kuuskosken sijaisena, kun tämä joutui viralliselle vierailulle Yhdysvaltoihin. Tasavallan presidentin vieraillessa Moskovassa Leivo-Larsson hoiti presidentinkin tehtäviä.

Vuoteen 1977 mennessä pitkäaikaisin naisministeri oli maalaisliiton kansanedustaja Vieno Simonen, jolle ministerivuorokausia kertyi vuosina 1953–1962 kaikkiaan 1 935.

Järjestyksessä toinen pitkäikäinen oli SDP:n Tyyne Leivo-Larsson, jonka kausi oli sata vuorokautta lyhyempi.

Näiden alkuaikojen pisimpiä, yli tuhannen vuorokauden ministereitä olivat maalaisliiton ja SDP:n kaksi naista sekä yksi kansandemokraattien naisedustaja.

Naisministeriksi on meillä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tultu kansanedustajan kokemuksella, ja naisministerien luku hallituksessa on kasvanut.

Naisministerien osuus vuonna 2011 nimitetyssä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa on nyt peräti yhdeksän yhdeksästätoista, siis hieman alle puolet. Kiintoisaa piirre on, että muutaman nykyisen naisministerin kansanedustajuus on alkanut vasta vuonna 2007, parissa tapauksessa 1990-luvun puolivälissä.

Kiintoisa on myös kehitys, joka on tapahtunut eduskunnan puhemiehistössä.

Vuonna 1994 kokoomuksen kansanedustaja Riitta Uosukaisesta tuli eduskunnan ensimmäinen naispuhemies seitsemäksi vuodeksi. Sen jälkeen keskustan Anneli Jäätteenmäki hoiti tehtävää jonkin aikaa, kunnes SDP:n kansanedustaja Päivi Lipponen hoiti puhemiehen tehtävää vuosina 2003–2006.

Tämän jälkeen puhemiehen tehtävä on taas ollut miesväen hallussa.

Niin ovat toimineet ja toimivat naiset ja miehet päätäntävaltaa käyttävissä korkeissa elimissämme. Naisten osuus on aikojen kuluessa lisääntynyt varsinkin maamme hallituksissa.

Kiintoisa on nyt naisten osuus eduskunnan kahdestasadasta valitusta kansanedustajasta. Se on 42,5 prosenttia.

Menneinä vuosikymmeninä naiset usein äänestivät miestensä ehdotusten mukaan. Nyt naiset hoitavat henkilövalintansa eduskunta- ja kunnallisvaalien vaaliuurnilla itsenäisesti, arvelivat Huidunperän maallikot nimipäiville kokoontuessaan.

Todettiin, että seuraaviin eduskuntavaaleihin ja poliittiseen aktivoitumiseen kuluu vielä aikaa. Kiirettä ei ole!

HEIKINTYTÄR

Avaa artikkelin PDF