Moottorin säteilylämmittimethohtavat lämpöä harakoille
ROVANIEMI
Parkkipaikalla johdon nokassa odottaa lämmin auto, johon voi loikata ilman pipoa ja pitkiä kalsareita, vaikka ulkona paukahtelee kireä pakkanen. Se on mukavuutta, joka usein pelastaa duunarin ja liituraidan huonostikin sujuneen työpäivän.
Vaikka sisälämmitin on puhaltanut ikkunat kuurasta ja lämmittänyt auton sisäpuolen, moottori saattaa silti yskähdellä kylmyydestä.
Pakkasen purema moottori ei välttämättä lämpene kahden tunnin esilämmitysjakson aikana riittävästi, jos esilämmittimenä toimii moottorin tai öljypohjan kylkeen liimattu säteily- eli kontaktilämmitin.
”Säteilylämmitintä pitäisi käyttää kylmällä kelillä ainakin kolme tuntia”, Oy Kaha Ab:n autonlämmitysekspertti, piiripäällikkö Esa Asuinmaa Rovaniemeltä kertoo.
Moottoria ulkopuolelta lämmittävät säteilylämmittimet alkoivat yleistyä uusien autojen esilämmittiminä kymmenkunta vuotta sitten samalla, kun kevytmetallista valmistetut moottorit korvasivat valuraudan.
Useimmissa automalleissa perinteinen lohkolämmitin on korvattu säteily- tai letkulämmittimellä, joista kumpikaan ei ole perinteisen lohkolämmittimien veroinen.
”Nykyautojen moottoreissa ei yleensä ole enää pakkasproppuja, joihin vesitilaan ulottuvan lohkolämmittimen voisi kiinnittää”, Asuinmaa selvittää.
”Vesitilassa on myös jäähdytyksen kannalta tärkeitä lämpöantureita, eli reikiä lämmittimelle ei senkään takia voi porailla.”
VTT:n tutkimusraportin mukaan tehokkain tapa auton moottorin esilämmitykseen kylmissä olosuhteissa on jäähdytysnesteen lämmittäminen.
Toissijaisena lämmitystapana on moottorin ulkopintaan kiinnitettävä säteilylämmitin.
Lapissa lähes kaikkiin uusiin autoihin asennetaan moottorilämmitin varustelun yhteydessä.
Etelä-Suomessa lämmittimiä asennetaan alle puoleen autokannasta.
”Hintaero henkilöautojen sähkökäyttöisen ja polttoainekäyttöisen lämmitysjärjestelmän välillä ei ole kovinkaan suuri. Hyötyajoneuvojen polttoainelämmittimet ovat tehokkaampia ja arvokkaampia”, kertoo Volkswagen-tuotepäällikkö Jukka Sorro keskisessä ja pohjoisessa Suomessa toimivasta Pörhön autoliikkeestä. Sorron työpaikka on Rovaniemellä.
VTT:n tutkimuksessa arvioidaan myös nykyaikaisen, vähän polttoainetta kuluttavan polttomoottorin esilämmittämisen taloudellista kannattavuutta.
Se ei ole kannattavaa, jos verrataan yksinomaan esilämmityksen avulla säästetyn polttoaineen määrää esilämmityksessä kuluneen sähkön tai polttoaineen määrään.
Oman lisänsä esilämmityksen sähkönkulutukseen tuovat sisätilanlämmittimet, jotka puhaltavat lämmintä ilmaa yhtä kauan kuin moottorilämmitin lämmittää moottoria.
Uudet sisätilanlämmittimet on toki varustettu itsesäätyvällä keraamisella vastuksella, mutta moni käyttää vielä vanhoja 1 500 tai jopa 2 400 watin sähkösyöppöjä laitteita, joista automaattisäätö puuttuu.
”Keraamisella vastuksella varustettu lämmitin haistelee ympäristön lämpötilaa. Kun lämpö nousee, lämmitysteho putoaa. Kertalämmityksen hinta on muutamia kymmeniä senttejä riippuen lämmitysjakson pituudesta”, Asuinmaa kertoo.
Säästynyttä polttoainetta merkittävämpi asia on esilämmityksen ansiosta alentuneet lähipäästöt. Niitä syntyy etenkin kylmäkäynnistystä seuraavien ensimmäisten neljän kilometrin ajomatkalla.
”Kylmäkäynnistyksessä moottorin kuluminen vastaa satojen kilometrin ajomatkaa, vaikka moottoriöljyt ovatkin kehittyneet huimasti viime vuosina”, Asuinmaa sanoo.
Eniten päästöhyötyä esilämmityksestä saadaan VTT:n raportin mukaan E85-korkeaseosetanolia käyttävissä autoissa, jossa hiilivetypäästöt ovat dieselautoja suuremmat.
Ylivoimaisesti tehokkain moottorilämmitin on ajoneuvon polttonesteellä toimiva polttoainelämmitin, joka lämmittää jäähdytysnesteen. Yhtä puolen tunnin lämmityskertaa kohti se kuluttaa noin 0,2 desilitraa polttoainetta.
”Koska laite käyttää auton akkuvirtaa, pitää autolla ajaa yhtä kauan kuin polttoainelämmitintä on käytetty. Polttoainelämmittimen kaveriksi kannattaa asentaa automaattinen akkulaturi, joka saa käyttövoimansa sähköverkosta”, Asuinmaa kertoo.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
