UUTISTAUSTA Näin vaalitulos väärennettiin

Vaalivilppiä on harrastettu aina. Tutkitun vaalirötöstelyn historia alkaa kuitenkin vasta Etykin Helsingin peruskirjan niin sanotun kolmannen korin määräyksistä, jotka koskivat kansalaisten poliittisia ja ihmisoikeuksia. Etyjissä ne jalostuivat vaaleja koskeviksi määräyksiksi, joiden noudattamista tarkkailijat valvovat.

Kansainvälisen vaalitarkkailun historia on lyhyt, mutta vä-

rikäs. Sitä ja sen opetuksia käytiin viime viikolla läpi neljän asiantuntijan voimin Helsingin yliopiston Aleksanteri Instituutin järjestämässä tilaisuudessa otsikolla ”Onko vaaleilla väliä?”

Hallitukset kutsuvat tarkkailijoita saadakseen todistuksen, jonka mukaan vaalit ovat olleet ”vapaat ja rehelliset”. Kun näin tapahtuu, hallituksen oikeudellinen ja moraalinen edustavuus on kansallisesti ja kansainvälisesti kiistaton.

Tarkkailijoiden kutsumisessa on kuitenkin myös riskinsä. Jos vilpistä jää kiinni, seurauksena on usein poliittisia hankaluuksia, jopa taloudellisia menetyksiä – kuten Valko-Venäjällä viime presidentinvaalien jälkeen.

Kaikkien jäsenmaiden kaikkia vaaleja ei voida valvoa. Silti ei ole yhdentekevää, miten tarkkailun kohteet valitaan.

Kiistattomimmat voittonsa vaalitarkkailu on saavuttanut entisissä neuvostotasavalloissa. Mutta, kuten seminaarissa ohimennen todettiin, jos Etyj olisi vuonna 2 000 tarkkaillut jäsenmaansa Yhdysvaltain presidentinvaaleja Floridassa, Al Gore olisi todennäköisesti tullut valituksi Yhdysvaltain presidentiksi.

Yleensä vaalituloksen väärentäminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen vaalipäivää. Tulos pyritään takaamaan toimilla, jotka liittyvät puolueiden muodostamiseen, niiden toimintamahdollisuuksiin ja kykyyn asettaa ehdokkaita, kampanjoiden ra-

hoitukseen ja ennen muuta niiden näkyvyyteen mediassa.

Vaalipäivänä vilppiin turvaudutaan vain hätätilassa. Silloin luotetut ihmiset pannaan äänestämään useampaan kertaan, vaaliuurniin lisätään ylimääräisiä äänestyslippuja, äänet lasketaan ja ilmoitetaan väärin jne.

Jokainen ymmärtää, ettei näi-

tä temppuja tehdä kansainvälisten tarkkailijoiden silmien alla. Heidän on kehitettävä omia menetelmiä, joilla vilppiä koskevat epäilyt voidaan todentaa tai kumota. Siksi tarkkailu aloitetaan vähintään kuusi viikkoa ennen vaalipäivää, puolueiden ja ehdokkaiden kannatuksesta hankitaan tietoja muuta kautta, vaalipäivänä tehdään ovensuukyselyjä ja niitä verrataan virallisiin tuloksiin tai tehdään tilastoanalyyseja äänten todennäköisestä jakautumasta.

Venäjän Duuman vaaleissa Yhtenäisen Venäjän heikko menestys sai viranomaiset Moskovassa ja Pietarissa täyttämään uurnia ylimääräisillä äänillä. Tällöin alueen ilmoitettu äänestysprosentti nousi. Tilastoanalyysissa tämä näkyy kuviona, jossa Yhtenäisen Venäjän ääniosuus on aina sitä suurempi, mitä korkeampi on äänestysprosentti. Jos ääniä olisi lisätty uurniin systemaattisesti kaikilla äänestyspaikoilla, vilppi ei olisi ollut tilastollisesti todennettavissa.

Suomessa eletään siinä uskossa, että oma vaalijärjestelmämme on maailman paras ja vaalit niin vapaat ja rehelliset kuin ne vain voivat olla.

Suomen kokenein vaalitarkkailun ammattimies Kimmo Kiljunen on toista mieltä. Hän kertoi soveltaneensa Etyjissä saamiaan kokemuksia Suomeen ja kiinnittäneensä huomiota kol-

meen seikkaan: vaalirahoitukseen liittyy yhä ongelmia, tosin aiempaa vähemmän; vaalipiirijaosta johtuen maan eri osissa äänestävien äänet eivät todellisuudessa ole samanarvoiset; ja mikä pahinta, media hallitsee poliittista prosessia täydellisesti.

Tämä näkyy, kun katsoo, kuinka yhtenäinen maantieteellisesti oli presidentinvaaliemme ensimmäisellä kierroksella se alue, jolla jatkoon pääsivät Niinistö ja Haavisto. Siinä kulkee ”etelän median” poliittisen he-

gemonian raja. Se oli muuri, jonka eteen pohjoisesta rynnistäneen Väyrysen kampanja hyy-

tyi. Eli kuten toimittaja Juha Akkanen oikein totesi (HS 26.1.): ”Mitä kauempana Kehä kolmosesta äänestäjä asui, sitä varmemmin hän äänesti Väyrystä” – ja päinvastoin.

Avaa artikkelin PDF