Elämäniloa yleisurheilusta
Kari Salonen Veteraaniurheilija Senni Sopanen verrytteli tiistaina Myllypuron liikuntahallissa. Viikonloppuna hän lähtee harjoitteluleirille Portugaliin. Kuva: Viestilehtien arkistoElämä on yllättänyt monta kertaa pienen tumman karjalaistytön. Kaikki unelmat eivät ole toteutuneet eikä suruiltakaan ole voinut välttyä.
”Urheilu antaa elämäniloa. Se auttaa fyysisesti ja psyykkisesti raskaiden kokemusten yli”, Senni Sopanen, 84, vakuuttaa.
Juuri ennen haastattelupäivää yöunet jäivät vähiin, kun suruviesti Tukholmasta kertoi pitkäaikaisen ystävän kuolemasta.
Sopanen ei harmikseen pääse hautajaisiin, sillä hän on lähdössä harjoitteluleirille Portugaliin.
Hän valmistautuu parhaillaan veteraanien yleisurheilun halli-MM-kilpailuihin. Jyväskylän kaupungin isännöimät kisat pidetään huhtikuun alkupuolella.
Veteraanipiireissä tunnetun Sopasen kisalajit ovat kolmiloikka, korkeus, pituus, 60 metrin juoksu ja kuula.
Ehdoton suosikki on kolmiloikka, jossa hän on napannut kultamitaleja.
Kipinä veteraaniurheiluun syttyi keittiön pöydän ääressä keväällä 2006.
”Luin lehdestä, että Eläintarhan kentällä alkaa aikuisten yleisurheilukoulu. Se kolahti.”
Samana iltana Sopanen, tuolloin 78-vuotias, lähti ensimmäisiin harjoituksiinsa eikä ole lähtöään katunut.
”Ajattelin, että kokeilen siipiäni, onko minusta vielä urheilijaksi. Ei se mitään, jos kilpailussa menee huonosti. Aina voi itsensä kanssa kokeilla, mihin pystyy.”
”Rupesin ihan rakastamaan sitä kolmiloikkaa, ehkä siksi, että se on niin vaikea ja teknisesti vaativa laji.”
Liikkuva ihminen hän on ollut aina. Lapsuuden kodissa Ruokolahdella harrastettiin pesäpalloa ja hiihtämistä.
Parikymppisenä Sopanen työskenteli postissa ja voitti postilaitoksen Suomen mestaruuden sadan metrin juoksussa Seinäjoella.
Nuoren naisen unelmana oli opettajan työ, mutta sukulaisten sitkeä kannustus sai hänet hakemaan sairaanhoitajaopistoon.
Työura kotimaassa keskittyi Lastenklinikalle. Urheilu ei jäänyt paitsioon, sillä Sopanen osallistui mieluusti esimerkiksi henkilökunnan suunnistuskilpailuihin.
Sopasta naurattaa vieläkin ensimmäinen kisa, jossa pariksi osui silloinen apulaisylilääkäri, Arvo Ylpön työn jatkaja Niilo Hallman.
”En ole koskaan juossut miehen perässä, mutta silloin juoksin. Mehän voitimme ne 29 muuta paria. Sekin pytty on jossain tuolla vitriinissä.”
Sopanen työskenteli 1950-luvun puolivälissä pari vuotta sairaanhoitajana Kanadan Vancouverissa. ”Tervetuloa takaisin”, ylilääkäri Arvo Ylppö muisti toivottaa, ja niin Sopanen tulikin.
Eläkeikä tuli Lastenklinikalla täyteen 60-vuotiaana, mutta Sopanen jatkoi vuoden pitempään.
Työ oli niin innostavaa, ettei sitä malttanut kokonaan lopettaa. Hän ryhtyi heti eläkkeellä tutkimustyöhön, jonka tavoitteena oli ohjata vanhempia hoitamaan vastasyntyneen lapsen lonkkavikaa.
Tutkimus piti kuitenkin jättää kesken, kun Tukholmassa asuva sisar sairastui vakavasti ja tarvitsi läheistä vierelleen. Sopanen alkoi pikku hiljaa autella myös hoitajapulaa potevaa sairaalaa, jossa sisarkin oli työskennellyt.
Lopulta Sopanen teki töitä kaikkiaan viisitoista vuotta tukholmalaisessa sairaalassa, osan aikaa vakinaistettuna. Vuosikausia hän teki tuntitöitä enemmän kuin normaaliin työviikkoon tapaa kuulua.
”Suuressa surussa auttaa työnteko”, Sopanen pohtii ensimmäisiä Tukholman vuosia. ”Pääsin vähitellen yli siitä raskaasta vaiheesta, kun sisar kuoli käsivarrelleni.”
Työskentely reilusti yli virallisen eläkeiän tuntui Sopasesta mielekkäältä. Oli myös helppo lopettaa, kun sairaala pantiin remonttiin.
Eläkeiän nosto on Sopasen mielestä asennekysymys.
”Itselleni ei ollut vaikeaa jatkaa työssä 76-vuotiaaksi asti. Sain tehdä mielekästä työtä. Se antoi elämään vahvuutta ja jatkuvuutta.”
”Ei eläkeiän nosto 65 vuoteen ole mikään mahdottomuus.”
Sopanen asuu mukavasti tasokkaassa senioritalossa Pohjois-Haagassa. Hänestä on hauskaa kutsua koko pöydällinen naapureita syömään itse tehtyä silakkalaatikkoa ja järjestää talon asukkaiden syntymäpäiviä.
”Ei elämä ole pelkkää urheilua”, Sopanen vakuuttaa. Harrastuksia ovat myös teatteri, ooppera, Martat ja politiikka.
Vastikään hänet valittiin EU:n teemavuoteen liittyvän Neljän polven treffit -hankkeen liikuntakummiksi.
Sopanen on valintoihinsa tyytyväinen seniori. Hän on kokemuksensa perusteella vakuuttunut siitä, ettei eläkeläisenä kannata vaipua sohvan pohjalle.
”Pitää löytää jotain tekemistä ja lähteä itse liikkeelle. Ei ovelta tule kukaan hakemaan.”
Senni Sopasen tulevaisuuden toiveet kiteytyvät terveyteen.
”Unelmani on olla terveenä vuonna 2013 ja päästä veteraanien yleisurheilun MM-kisoihin Brasiliaan.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
