Michiganin Toivolassa on toivoa
Amerikansuomalaisnuoret kantavat paraatissa opinahjonsa julistetta halki Hancockin. veli vihonen Kuva: Viestilehtien arkistoTOIVOLA, USA
Yksi tunnetuimmista amerikansuomalaisten kylistä Toivola Pohjois-Michiganissa Yhdysvalloissa elää ja voi – aikakausi huomioon ottaen – kohtalaisen hyvin.
Tienvarsinäkymiin on kyllä viime vuosikymmeninä tullut jotain pohjoissuomalaista: maisema metsittyy. Talot eivät näy enää tielle entiseen tapaan, eikä peltolämpäreillä näy miehiä ja koneita.
Suomensukuinen väki on kylässä edelleen enemmistönä. Suomalaisperäisiä on kylän kanta-asukkaisiin kuuluvan Leo Mattilan mukaan noin 300 henkeä.
Vanhimmat ovat eläkkeellä, nuoremmat käyvät töissä kaupungissa.
Lähimmässä kaupungissa, Hancockissa tuli sukupolvi sitten toimeen suomella. Ja vielä nytkin monet liikkeet houkuttelevat asiakkaita suomenkielisin tekstein ja lipuin, mutta myyjät eivät juurikaan osaa suomeksi kuin kohteliaisuudet.
”Kun meidän ikäluokka siirtyy tuonpuoleiseen, suomen kieli hiipuu nykyisestään,” toteaa eläkeiän kynnyksellä oleva, mieluiten suomea puhuva William Rauvala.
Suomen hiipumista voi aavistella juhannusjuhlille kokoontuneen väen puheensorinasta: enimmäkseen se on amerikanenglantia.
Juhannuskokko palaa Suuren järven eli Lake Superiorin rannassa ja tunnelmakin on kuin koto-Suomessa.
Toivola sijaitsee puolen tunnin automatkan päässä kaksoiskaupunki Houghton-Hancockista etelään. Kylä on kuin mikä tahansa suomalainen metsän kätkemä kylä pienine peltoineen.
Pelloista osa on puskittunut, osaa hoidetaan maisemapeltona.
Rauvala ja Mattila muistelevat, että 60- ja 70-luvulla maitoa lähetettiin meijeriin joka talosta, maitotilallisia oli kuutisenkymmentä. Rauvalalla oli 12 lehmää. Nyt kylässä ei kukaan enää tuota maitoa.
1940-luvulla kylässä oli lähes 500 asukasta. Heistä vielä 1970-luvulla oli noin 95 prosenttia suomalaisperäistä väestöä.
Toivola syntyi ja kasvoi Hancockin alittavan, pitkän ja rikkaan kuparimalmion ansiosta. Sieltä isät hankkivat rahat pellon ostoon.
Lukuisat lähiseudun kaivokset tarjosivat työtä lähes rajattomasti. Ja se sopi toki suomalaisillekin. Vähitellen kaupungiksi kasvanutta Hancockia sanottiinkin Michiganin suomalaisten pääkaupungiksi.
Kaupungin läheisyys on ollut Toivolalle ja muille alueen kylille sekä hyvä että huono asia. Maatiloja ei ole ollut pakko yrittää kehittää suurtiloiksi, kun on ollut tarjolla muutakin työtä.
Amerikassa neljännes suomalaissiirtolaisista päätyi viljelijöiksi. Useimmat asettuivat Suomea muistuttaviin maisemiin. Se ei kuitenkaan johtunut niinkään maisemasta vaan siitä, että metsä- tai kaivostöitä oli tarjolla.
Yhdysvalloissa parhaimmat viljelyyn soveltuvat alueet oli jaettu ennen kuin suomalaisten suurin muuttoaalto rantautui 1900-luvun alussa. Suomalaiset joutuivat usein tyytymään karuihin oloihin.
Niinpä jo 1970-luvun puolivälissä Minnesotan pohjoisosissa, jossa suomalaistiloja oli paljon, tuotantorakennukset hylättiin.
Samaan aikaan Minnesotan eteläosissa harjoittivat sikäläiset viljelijät voimaperäistä maissinviljelyä. Ruotsalaiset ja saksalaiset olivat ehtineet sinne ennen suomalaissiirtolaisia.
VELI VIHONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
