Suomi päättää metsistään

Puun käyttö on suomalaista ilmastopolitiikkaa, sillä se muun muassa vähentää riippuvuutta tuontiöljystä, Markku Eestilä kirjoittaa. Lauri Salminen Kuva: Viestilehtien arkisto

Eurooppa haluaa pelastaa maailman ilmaston päästökaupan avulla, mutta se ei käy muulle maailmalle. Muu maailma ei halua sitoutua EU:n päästökaupan yksityiskohtiin, jotka lisäävät teollisen tuotannon kustannuksia. Tästä seuraa hiilivuoto eli teollinen tuotanto siirtyy länsimaista sinne missä päästökaupan tuomia lisärasitteita ei ole olemassa.

Velkaantuvassa Euroopassa kritiikki päästökauppaa kohtaan kasvaa. Yksi arvostelun aihe on huonosti valvotun järjestelmän mahdollistama keinottelu päästöoikeuksien hinnalla, joka lisää vientiyritysten kustannuksia.

Komissio on onneksi ottanut hiilivuodon todesta ja esittää päästöoikeuksien ilmaisjakoa niille toimialoille, joiden katsotaan olevan erityisen alttiita hiilivuodolle.

Ilmaston lämpenemistä ei voida estää yhden maanosan toimenpiteillä, vaikka halu olisi kuinka kova. Siitä huolimatta komissio ehdottaa, että metsäsektori ja laidunmaat otettaisiin vaiheittain osaksi EU:n ilmastopolitiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kussakin jäsenvaltiossa tehtäisiin pikkutarkka metsäsektorin toimintasuunnitelma, johon laskettaisiin mukaan pienetkin hiilivarastojen muutokset jopa kariketta ja kuolleita puita myöden.

Tähän saakka EU:ssa on sovittu, että metsäpolitiikan toteutus kuuluu kansalliseen päätösvaltaan. Tästä periaatteesta pitäisi jatkossakin pitää kiinni! Suomi osaa hoitaa metsäpolitiikkaansa itsenäisesti EU:n ilmastotavoitteita tukien.

Suomen metsät kasvavat huomattavasti enemmän kuin niitä hakataan tai otetaan muuhun käyttöön. Lisääntyvä puurakentaminen ja puun energiakäyttö ovat suomalaista ilmastopolitiikkaa, joka vähentää tuontiöljyn käyttöä ja parantaa vaihtotasetta.

Jos Euroopasta aletaan ohjata suomalaista metsänhoitoa ja annetaan sitovia määräyksiä esimerkiksi avohakkuiden kieltämiseksi tai tiettyjen metsäalueiden säilyttämiseksi koskemattomina, niin siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Sitä paitsi komission päämääriä toteutetaan jo nyt kansallisella metsäohjelmalla ja EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla.

Komission ehdotus ei uhkaa pelkästään metsäsektoria. Maatalousmaiden ylimääräinen tilinpito aiheuttaisi varmuudella ongelmia ja taloudellisia lisärasituksia myös turveperäisille viljelyalueille, joita Suomessa on paljon. Suomen metsäsektoria ei saa kytkeä komission ohjaukseen.

Markku Eestilä

kansanedustaja (kok.)

Avaa artikkelin PDF