Vuorotyöläinen kiittää maalämpöä
Eija Hassisen syntymäkoti on rakennettu vuonna 1957 ja laajennettu 1977. Lämmönkeräysputkien vetäminen lähipeltoon ei onnistunut, vaan piti tehdä lämmönkeräyskaivo. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoEnää ei Eija Hassisen tarvitse aamuviideltä miettiä, että ennen töihin lähtöä pitäisi panna puita lämmityskattilaan. Hän vaihtoi maalämpöön vanhassa maalaistalossaan Joensuun Uimaharjussa vuosi sitten.
”Joka tapauksessa lämmitysjärjestelmä olisi pitänyt uusia. Kattila oli 1980–90-lukujen vaihteesta, samoin 2 000 litran lämminvesivaraaja, joka oli aivan liian iso nykykäyttöön.”
Yksin asuvalle ja kolmivuorotyössä käyvälle Hassiselle maalämpö on osoittautunut vaivattomaksi ratkaisuksi: koti on lämmin aikaisin töihin lähtiessä tai yövuorosta palatessa.
”Mitä kovempi pakkanen, sitä lämpimämpää sisällä on.”
Vain äkillisesti sään lauhtuessa Hassisen tupa voi viiletä yllättävän nopeasti.
Pienrakentamisen energiatehokkuuden asiantuntija Sami Seuna ehdottaa ratkaisuksi säätökäyrän jyrkkyyden tiputtamista ja suuntaussiirron nostamista.
Hassinen tietää kyllä, mistä noissa on kysymys, mutta hän ei ole uskaltanut vielä muuttaa säätöjä.
”Sanoin asentajalle, että pistää säädöt heti niin, ettei minun tarvitsisi niitä itse roplata”, hän sanoo mutta aikoo nyt syventyä ohjekirjaan ongelman ratkaisemiseksi.
Viileätä voi tulla myös sähkökatkosten aikaan, sillä maalämmön pyöriminen vaatii virtaa. Katkoksia oli viime talvena Pohjois-Karjalassa useita, koska runsas lumen tulo taivutti puita linjoille.
”Silloin lämmitin vuolukiviuunia ja takkaa. Niin teen välillä muutenkin, kun haluan tunnelmaa.”
Miettiessään lämmitysjärjestelmän uusimista Hassinen hylkäsi puun. Työmatkaa Uimaharjun perukoilta Kontiolahteen kertyy päivässä yli sata kilometriä, joten vain puulla lämmittäminen olisi työpäivän lisäksi oma revohkansa.
”Ja eiväthän ne puut iteksiään siirry liiteriin, jonkunhan nekin on tehtävä.”
Ilmalämpöpumput Hassinen arvioi riittämättömiksi, sillä talon alakerrassa on iso tupa, kaksi makuuhuonetta, vessa ja sauna eli noin 120 neliötä. Yläkerran hän jätti suosiolla kylmilleen.
Hylkäys tuli myös suoralle sähkölämmitykselle.
”Sähkölämmitys, ei helkutti, se on kauhean kallis. Sähkön hinta tuntuu nousevan koko ajan.”
Sähkölaskut ovat tosin nytkin aiempaa suurempia.
”Kunhan aikaa kuluu pidempään, voi vertailla miten paljon. Ylipäätään olen pyrkinyt vähentämään sähkönkulutusta: lamput vaihdoin ledeiksi, ja ulkovalot toimivat nyt hämäräkytkimellä ja liiketunnistimella.”
Hassinen pyysi tarjoukset maalämmöstä vuosi sitten alkukesästä kolmelta pohjoiskarjalaiselta yritykseltä. Syksyllä homma oli jo valmis.
Yllätyksen tuotti se, ettei lämmönkeräysputkia voinutkaan vetää peltoon 300 metrin edestakaiselle matkalle. Heti talon nurkalta tuli vastaan laaja peruskallio.
”Kaivaja sanoi, että rahaa saattaa kallion takia palaa ihan turhaan. Vaihtoehdoksi siis jäi lämmönkeräyskaivon tekeminen.”
Maalämpöjärjestelmän asennus kattiloineen ja lämminvesivaraajineen maksoi rapiat 12 500 euroa. Kaivon poraamisesta 180 metrin syvyyteen tuli sen päälle 5 500 euron lasku.
”Lisäksi piti purkaa pannuhuoneen seinä, jotta saimme entisen kattilan ja lämminvesivaraajan pois. Vanhat patterit onneksi kelpasivat, ne irrotettiin ja sisukset putsattiin paineella. Samalla remontoitiin taloa muutenkin: käyttövesiputkisto uusittiin, sisäeristystä parannettiin ja seinät maalattiin ja tapetoitiin.”
Hassinen asui vuosia Uimaharjun taajamassa rivitalossa. Idean muutosta takaisin synnyinkotiin hän sai, kun vanhemmat kertoivat, etteivät jaksa enää taloa pitää.
”Sydämeni on aina ollut täällä. Olin ennenkin viettänyt kaikki vapaapäivät Vinkkilässä, joko vanhempieni luona tai mökillä. Pihalla voi kulkea vaikka puolialasti, eikä se haittaa ketään. Eniten nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.”
Riitta Ryynänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
