Satohyödyt etusijalle rahan sijaan
Toivon,
että viljelijät pyrkivät saamaan kerääjäkasveista
irti kaikki hyödyt.”
Ympäristökorvauksen lohkokohtainen kerääjäkasvitoimenpide on herättänyt viljelijöissä paljon huomiota. Huomiota on lisännyt toimenpiteestä maksettava 100 euron hehtaarikorvaus, joka saattaa joidenkin tuottajien silmissä vaikuttaa ”helpolta rahalta”.
”Pelkään, että tässä mennään ojasta allikkoon. Pian 100 euron korvaus johtaa 500 euron tappioihin, jos asia ei ole hallinnassa”, toteaa palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen Pro Agria keskusten liitosta.
500 euron tappioksi hän laskee paitsi mahdolliset korvauksen takaisinperinnät myös erityisesti ne sadon määrän ja laadun menetykset, joita taitamattomasti toteutettu kerääjäkasvikasvusto voi pahimmillaan aiheuttaa.
Toimenpiteen ehtojen mukaan kerääjäkasvikasvuston pitää olla tasainen. Kasvuston kehitykselläkin on kääntöpuolensa.
”On varmistettava, että kerääjäkasvien siemen saadaan itämään, mutta ettei kerääjäkasvi kasva yli pääkasvin ja vaikeuta sadonkorjuuta ja heikennä laatua.”
Peltonen ei silti halua pelotella viljelijöitä. Hän suosittelee viljelijöille maltillista alkua, jos kerääjäkasveista ei ole aiempaa kokemusta. ”Pienillä aloilla alkuun ja asiaa opettelemaan.”
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vanhempi tutkija Hannu Känkänen on tyytyväinen siihen, että viljelijät mitä ilmeisimmin ovat innostumassa kerääjäkasvitoimenpiteestä.
Myös hän korostaa huolellisuuden merkitystä siinä vaiheessa, kun viljelijä alkaa soveltaa toimenpidettä käytäntöön.
”Tärkeintä on, että ei yritetä mennä siitä, missä rima on matalimmalla. Toivon, että viljelijät pyrkivät saamaan kerääjäkasveista irti kaikki niiden hyödyt.”
Ympäristönäkökulmasta kerääjäkasvien ensisijainen tehtävä on ottaa maasta käyttöönsä ja sitoa pääkasvilta ylijäävät ravinteet. Kun lohkolla on pääkasvin sadonkorjuun jälkeen kasvuaan jatkava kasvusto, ravinteiden huuhtoutumista saadaan ehkäistyä.
Välittömin hyöty viljelijän näkökulmasta on kerääjäkasvien edullinen vaikutus maan kasvukuntoon ja sitä kautta sadon määrään ja laatuun. Kasvukuntovaikutus korostuu varsinkin sellaisilla pelloilla, joilla viljelykierto on muuten yksipuolinen.
Lisäksi kerääjäkasvien on osoitettu olevan tehokas väline ravinteiden hallintaan, mikä sekin on hyödyksi viljelijälle, Känkänen muistuttaa.
Peltosen tavoin Känkänen suosittelee ensikertalaisia lähtemään liikkeelle pienellä alalla kokeillen.
”Lähtökohdaksi ei pidä ottaa sitä, että maksimoidaan taloudellinen hyöty ja toteutetaan kasvusto mahdollisimman halvalla. Siementä pitää uskaltaa laittaa riittävästi ja kylvö hoitaa huolellisesti.”
Kasvustosta pitää saada hänen sanojensa mukaan ”sen verran hyvä, että itseäkin miellyttää”.
Kerääjäkasvit sopivat sekä syksyllä muokattaville lohkoille että talviaikaisen kasvipeitteisyyden vaatimusta täyttäville lohkoille.
Syysmuokkauksessa on Känkäsen mukaan tärkeää, että se tehdään mahdollisimman myöhään. Hyvä kasvusto kuivaa maata ja parantaa kantavuutta, mikä auttaa muokkauksen viivyttämisessä.
Känkäsen mukaan kerääjäkasvitoimenpidettä harkitseville viljelijöille on viime aikoina julkaistu useita hyviä tietopaketteja netissä.
”Uudellamaalla toteutettu Ravinnehuuhtoumien hallinta -hanke tuotti oikein hyvät yhteenvedot menetelmästä ja hankkeen aikana toteutetuista kokeista. Myös Teho plus -hankkeessa tuotettiin kerääjäkasvien viljelyopas.”
Vaikka kumpikin hanke päättyi viime vuoden lopussa, oppaat ovat edelleen ladattavissa ja tulostettavissa Ympäristöhallinnon sivuilta.
Kerääjäkasveista on oma artikkelinsa myös Pro Agrian ja Luken yhteisessä Tieto tuottamaan -sarjassa julkaistussa Viljelykiertojen monipuolistaminen -oppaassa.
Lisätietoja:
Ravinnehuuhtoumat hallintaan -hanke:
http://www.ymparisto.fi/raha >
Tietoja ja materiaalia viljelijöille
Teho plus -hanke:
http://www.ymparisto.fi/tehoplus > Julkaisusarja
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
