Oman maantalous on tärkein
Euron tai tarkemmin eräiden euromaiden kriisi on ollut akuutti jo yli kaksi vuotta.
Kreikan ensimmäisen apupaketin jälkeen on tapahtunut paljon ja avun tarvitsijoita on ilmaantunut lisää. Kriisikokousten ketju on ollut katkeamaton ja niille on helppo ennustaa jatkoa.
Euromaat ovat tehneet lukuisia sopimuksia, joiden tarkasta sisällöstä ei kenelläkään näytä olevan tarkkaa tietoa. Viimeisimmät tulkintaerimielisyydet syntyivät Euroopan vakausmekanismin EVM:n lainojen ensisijaisuudesta muihin velkojiin nähden.
Oppositiopuolueiden mielestä eduskuntaa johdettiin harhaan. Hallituspuolueiden mielestä asia on aivan selvä eikä mitään epäselvyyttä ole. Se kuitenkin on selvää, että kiireellä ei synny mitään hyvää. On kohtuutonta vaatia, että kansanedustajat pystyisivät selvittämään vaikeaselkoista sopimustekstiä yhdessä päivässä.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi maanantaina Ylen haastattelussa, että nyt pitäisi tarkkaan selvittää, mitä missäkin ja mistäkin on päätetty. Presidentin neuvo on hyvä, koska keskustelu on hedelmällisempää, kun tiedetään, mistä keskustellaan.
Sopimusten yksityiskohdista syntyneet erilaiset tulkinnat osoittavat, että sisäpoliittiset paineet euromaissa ovat kovat. Ristiriidat osittavat myös sen, että selkeää käsitystä kriisin hoidosta ei ole kenelläkään. Hätäisesti tehdyt päätökset eivät pidemmän päälle johda mihinkään pysyvämpään ratkaisuun.
Keskustelun yhteydessä ja päätöksiä tehtäessä näyttää joskus joiltakin unohtuvan, että euron synnyttäminen oli ennen kaikkea poliittinen projekti. Tästä syystä euroon tuli niin sanottuja valuvikoja, jotka omalta osaltaan ovat syynä nykyiseen tilanteeseen.
Koska kysymyksessä on alunperinkin poliittinen projekti, pitää siinä olevat valuviat korjata poliittisin päätöksin. Näiden päätösten tekeminen ei onnistu ilman poliittista johtajuutta ja ajatusta siitä, mitä halutaan.
Päätökset edellyttävät nykyistä enemmän yhteistyötä ja luottamusta jäsenmaiden välillä. Nyt suuret linjat ovat hukassa ja keskitytään palokuntahommiin sen sijaan, että olisi otettu palovaroittimien huuto ajoissa tosissaan.
Huolimatta siitä, että kriisipakettien yhteydessä puhutaan sadoista miljardeista euroista, ei niillä kriisin perussyytä korjata. Hyvän rahan syytämisellä huonon perään on tunnetusti vähän vaikutusta. Sovitusta Espanjan tukipaketista huolimatta maan lainojen korot nousevat edelleen.
Perussyy kriisiin kuitenkin on se, että suuri osa jäsenmaista ei ole alunperinkään aikonut noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Vuosikausia on syöty paljon enemmän kuin on tienattu. Velkaantumiseen ei ole puututtu, vaan sitä on seurattu katseella.
Kriisiä ei ratkaista sillä, että kinastellaan sopimusten yksityiskohdista. Suomalaisten ja erityisesti suomalaisten poliitikkojen pitää nyt keskittyä entistä tarmokkaammin oman ja maan talouden turvaamiseen. Se on nyt tärkeintä. Tiedämme omasta kokemuksestamme ja nyt myös muiden kokemuksista, miten käy, jos talous ajautuu kaaokseen.
Nyt ei pidä tuijottaa liikaa muiden maiden talouksiin, vaan keskittyä siihen, mitä omaan laariin kertyy. Jos talous on kunnossa ja terveellä pohjalla, ei valuutan nimellä ole ratkaisevaa merkitystä.
Suomen taloutta on viime vuosina hoidettu suhteellisen hyvin. Pitää kuitenkin muistaa, että supistamalla ja leikkaamalla ei tulevaisuutta rakenneta. Tarvitaan uskoa tulevaisuuteen ja investointeja tuotantoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
