Ministereillä karkea tuntuma hallintomenoista
Maaseudun Tulevaisuus kysyi 2000-luvun maa- ja metsätalousministereiltä Juha Korkeaojalta (kesk.), Sirkka-Liisa Anttilalta (kesk.) ja Jari Koskiselta (kok.) arvioita maatalousbyrokratian hinnasta.
Juuri ministeripostista luopunut Koskinen (ministerinä 2002–2003 ja 2011–2014) totesi olevansa lomalla, eikä halunnut keskustella maatalouspolitiikasta.
Korkeaojan (ministerinä 2003–2007) mukaan tukihallinnon kuluiksi laskettiin karkeasti 50 miljoonaa euroa. ”Kansliapäällikön kanssa selviteltiin ja kovin hankalaksi osoittautui.”
Tukijärjestelmää uudistettaessa hallintoa haluttiin keventää, mutta aina törmättiin siihen, että järjestelmästä haluttiin yksinkertaisen sijaan oikeudenmukainen. Monimutkaisuus lisää valvontaa ja kuluja, Korkeaoja toteaa.
Vuosikymmen sitten suuri osa hallinnon kuluista syntyi kunnissa, ja kuntien maaseutuhallintoa lähdettiin keventämään, Korkeaoja kertoo.
Anttilan (ministerinä 2007–2011) mukaan hallintokulut olivat 3–4 prosenttia ministeriön kokonaisbudjetista, mutta euromäärää hän ei halunnut arvioida.
Anttila sysää vastuuta hallintokuluista EU:lle. ”Viherryttäminen on viimeisin hullutus, jonka hallinnollista kalleutta voi vain arvailla.”
Anttilankin ministeriaikana hallinnon kuluja yritettiin suitsia. ”Yli 30 säädöstä saatiin purettua.” Ministerikaudelle osunut tukiuudistus, ”terveystarkastus”, vei kuitenkin toiseen suuntaan.
”Hallinnolla on kova taipumus paisua, keksiä hommia. Tulostin cap-uudistuksen säädökset, 30 senttiä aanelosia. Kukaan ei hallitse kokonaisuutta.”
VEIKKO NIITTYMAA
Kanslia-
päällikön kanssa selviteltiin ja kovin hankalaksi osoittautui.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
