Itämeri on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi – ”Kyse on erityisherkästä potilaasta”

Paraisilla sijaitsevan Gullkronan saaren ympäriltä on suojeltu 4800 hehtaaria merta. Suomeen tarvitaan lisää mertensuojelualueita.  Kuva: Tero Pajukallio

Hapettomat merenpohjat ovat maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvava kasvihuonekaasujen lähde. Myös Suomen rannikkovesissä on mitattu vahvoja metaanipäästöjä.

Professori Alf Norkko Tvärminnen eläintieteelliseltä asemalta kertoo, että metaania syntyy rehevöityneissä rannikkovesissä, joissa pohjan lajiston monimuotoisuus on hiipunut. Noidankehä vain pahenee, kun mantereelta valuu orgaanista ainesta, jonka hajoaminen syö pohjasta loputkin hapet.

Helsingin yliopiston vetämässä CoastClim-keskuksessa on mitattu suuria metaanipäästöjä Tvärminnessä ja Raaseporissa.

Norkon mukaan tarvitaan tietoa meren tilan ja biodiversiteetin vaikutuksesta hiilen sitoutumiseen ja kasvihuonekaasupäästöihin.

”Tällä hetkellä vaikuttaa, että Itämeri on hiilen lähde eikä enää nielu. Rehevöitymishistoria ja meren lämpeneminen pahentavat tilannetta.”

Itämeren lämpötila nousee nopeammin kuin muiden merien. 20–30 vuodessa keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta ja lämpöaallot ovat lisääntyneet merkittävästi.

”Itämerellä on kuumetta. Taustalla ovat vielä perussairaudet rehevöityminen ja roskaantuminen, joten kyse on erityisherkästä potilaasta”, Norkko kuvailee.

Kuolleisuuden kasvu näkyy jo sinisimpukoissa ja meriajokkaissa, jotka eivät ole sopeutuneet niin korkeisiin lämpötiloihin. Petokalakannat romahtavat.

Lämpimässä vedessä myös esimerkiksi pohjaan painuvien leväkukintojen maatuminen nopeutuu ja metaanipäästöt lisääntyvät.

Rannikkovesissä metaanin muodostuminen on suurempi ongelma kuin syvillä merialueilla. Kun pohjan päällä on vain ohut vesipatja, metaani pääsee purkautumaan ilmaan. Syvemmissä vesissä kaasu tulee syödyksi matkan varrella.

Tärkeintä olisi rajoittaa maa- ja metsätalouden päästöjä.

”Suomi on maailman ojitetuin maa. Nyt lämpimät, sateiset talvet lisäävät huuhtoumia entisestään”, Norkko harmittelee.

Norkko painottaa myös ekosysteemien suojelun tärkeyttä niin maalla kuin pinnan allakin. Mitä enemmän ekosysteemien toimintaa häiritään, sitä todennäköisemmin ne muuttuvat hiilinieluista lähteiksi.

Rannikkoalueille tarvittaisiin Norkon mukaan valtavasti enemmän aidosti rauhoitettuja suojelualueita, joissa kaikenlainen vahingollinen ihmistoiminta olisi kiellettyä. Esimerkkeinä hän mainitsee ruoppaukset, jätteet, ankkuroitumisen meriajokasniityille sekä paikoin kalastuksen ja metsästyksen.

Tulevaisuudessa suojelu voi estää myös tuulivoimapuistojen rakentamisen sekä hiekan kaivamisen pohjasta.

”Nyt osa merialueista on suojeltu vain paperilla. Ihmisten on vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta, kun he eivät näe pinnan alle. Jos he näkisivät ikävän kehityksen kuin maan päällä, loppuisi haitallinen toiminta lyhyeen”, Norkko pohtii.

Merten saastuminen ja pahoinvointi on maailmanlaajuinen ongelma.

Tilanne on vakava, sillä valtameret ovat maailman suurimpia hiilivarastoja. Yhä yli neljännes hiilidioksidista sitoutuu meriin.

Lisäksi ne ovat Norkon mukaan sitoneet yli 90 prosenttia ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tuottamasta lämmöstä.

Jos merten puskurointikyky menetetään, ilmakehä alkaa lämmetä huomattavasti nykyistä nopeammin.